Ihmekolmio 2

Lähetin teille viimeksi erikoisen kolmiopähkinän purtavaksi. Nyt on aika kertoa ratkaisu teitä monia ehkä yhä askarruttavaan ongelmaan. Selvityksen sain heti seuraavana aamuna Sir Tarmolta, joka tunnetaan paitsi mainiona pianistina myös terävänä matemaatikkona. Oikeilla jäljillä oli myös Lady Margaret, mutta hän jäi kuitenkin arveluissaan puolitiehen. Muita vastauksia ei sitten tullutkaan.

"Hämmästyttävä "Kolmiotehtävä" on kompa: kumpikaan isoista kuvioista ei nimittäin ole kolmio vaan nelikulmio, ja ne eivät ole yhdenmuotoisia.

Ylemmässä "kolmiossa" pitkä sivu taittuu alaspäin kun taas alemmassa "kolmiossa" pitkä sivu taittuu ylöspäin. Näiden pinta-alojen erotus on täsmälleen se yksi "puuttuva" pikkuneliö.

(Katso punaisen ja vihreän osakolmion lyhyiden sivujen suhdetta. Punaisessa suhde on 8:3 ja vihreässä 5:2, lavennettuna siis 16:6 ja 15:6, eli aika lähellä muttei samat.)

Todellakin: piirsin "kolmiot" ruutupaperille päällekkäin ja totesin, että Sir Tarmo on täsmälleen oikeassa. Kuvioitten "hypotenuusat" eivät osu päällekkäin, vaan muodostavat hyvin teräväkulmaisen, keihään muotoisen nelikulmion. Todella jännä juttu, että tämän "keihään" pinta-ala on täsmälleen sama kuin yhden ruudun pinta-ala.

Aivan viime päivinä olen käynyt Sir Matthew'n kanssa sähköpostitse rattoisia keskusteluja maailmanmenosta, hieman havukka-ahomaiseen tapaan. Sähköpostitse siksi, että asuinkerrostemme välillä on sangen monta porrasta, mutta ei yhtään hissiä...

Nykyihmisellä on niin paljon kaikenlaista tarjontaa, että on jo vaara stressaantua, kun ei ehdi kaikkea harrastaa mitä on tarjolla ja haluaisi. Kaikenlaista on niin paljon tarjolla, että tekisi mieli puhua jo saastasta. Pitää tehdä valintoja paljon enemmän kuin ennen vanhaan.

Kokemuksesta suosittelen metsurin töiden valintaa. Olin päässyt ne välttelemään tähän asti, mutta nyt on tosi, että olen tehnyt ensimmäisen halkomottini. Se tuntuu oikein kivalta. Vaikka tätä työtä mökillä onkin vielä paljon tekemättä, olen päättänyt olla siitä stressaantumatta.

Niinhän se on, että ihminen haalii itselleen kaikenlaista mukavaa eikä osaa lopettaa ajoissa. Niin sitä on sitten hyllyt kukkuroillaan levyjä, joita ei tahdo ehtiä eikä jaksaa kuunnella, ja hyllyillä korkeat pinot lehtiä, joita pitäisi lukea, etteivät menisi tilausmaksut kankkulan kaivoon. Ja kun aamulla tutkin tarkkaan Hesarin, Etlarin ja Iitan Hameen, onkin päivä jo kaartumassa iltaan - tällä meikäläisen vuorokausirytmillä. Entä sitten tämä tietokone. Tämähän se on se varsinainen aika-ahmatti, jonka ääressä kuluu äkkiä tunti toisensa jälkeen.

Niinhän se on, että tärkeintä on, että osaa valita mitä haluaa tehdä. Ennenvanhaan kun oli pula kaikesta haluttiin asioita ja esineitä. Nyt kun kaikkea on liikaa, asiat ja esineet hakevat haluajia. Sana saaste voitaisiin siis määritellä tarkoittamaan kaikkea mitä on liikaa.

Itse tunnen hyvin tuon lehtien luku- ja määräprobleeman 20 vuoden takaa, kun minulle tuli Hesari, Uusi Suomi, Demari, Kansan Uutiset, New York Times, Washinton Post, Observer, Die Welt, Dagens Nyheter ja eräitä muitakin lehtiä. Lukea en ehtinyt ja kotona työhuoneeni seinähyllyt olivat aina vuodessa täynnä.

Mielenkiintoista asiassa oli koe jonka tein kesämökillä. Keväällä vedin metsään vakoja traktorilla ja laitoin niihin traktorin peräkärryn verran sanomalehtiä korvasienien kasvua ajatellen parina kolmena keväänä. Yritin selvittää, mikä lehti olisi kirjoittanut parasta skeidaa kasvulle. Korvasieniä tuli riviin. Toiset ehtivät ne yleensä keräämään ennen minua. Sikäli kuin pääsin perille, suurta eroa ei lehtien välille syntynyt. Enemmän merkitystä oli sillä, mihin kohtaan metsässä lehti oli pantu vakoon.

Tämän kokeen tein siksi, kun siihen aikaan puhuttiin, että Suomessa tuotetaan liikaa selluloosaa ja mielestäni hyvä ratkaisu olisi ollut käyttää ylituotanto korvasienien tuotantoon. Kun esitin tämän asian eräälle ministeriön virkamiehelle, hänen kommenttinsa oli, että korvasienet ovat myrkyllisiä. Lopetin asian kehittelyn siihen, enkä ole sen jälkeen korvasieniä viljellyt.

Halonhakkuu on laji jonka jokainen voi oppia. Vahingot syntyvät yleensä kiireessä. Kun parhaat tekevät monta mottia tunnissa, minulta menee monta päivää mottiin.

Tuo ideasi kokeilla korvasienien kasvatusta sanomalehdillä oli kerrassaan loistava. Häpeä ministeriön virkamiehelle sen tyrmäämisestä!

Mutta mitä tulee tutkimuksiisi eri lehtien välisistä eroista eli niiden - piip! - pitoisuudesta, sinulle kyllä sattui perustavaa laatua oleva unohdus eli lipsahdus: jätit lehtivalikoimasi liian yksipuoliseksi, länsimieliseksi, etten sanoisi neuvostovastaiseksi.

Olisitpa pannut vakoon kokeeksi Pravdan tai Izvestijan, niin johan olisi metsässä alkanut kohista korvasienten kasvaessa. Sillä Totuudessa ei ollut uutisia eikä Uutisissa totuutta, kuten neukut itse aikoinaan totesivat. Mutta sitäkin enemmän sitä itseään.

Mutta ehkä oli maailmanhistorialle onneksikin se unohduksesi. Jos olisit kokeillasi todistanut Pravdan ja Izvestijan ylivertaiset ominaisuudet korvasienten tuotannossa, olisi tämä tieto varmasti kiirinyt oitis Kremliin ja mitä todennäköisimmin pelastanut neukkujen kansantalouden. Neuvostoliitosta olisi tullut maailman johtava valtio herkullisten korvasienten tuotannossa. Eikä Neuvostoliitto ehkä olisikaan romahtanut!!!

Luotin korvasieniasiassa Kansan Uutisiin - turhaan. Mutta eihän se mitään uutta muissakaan asioissa ko. lehden kohdalla ole. Perhosista tiedän hyvin vähän, mutta sellun jatkojalostuksesta olen kuullut, että jos kaikki kiinalaiset käyttäisivät WC paperia samalla tavalla kuin me, metsät olisi hakattu 3 kuukaudessa maapallolta. Tosin käytännössä se ei onnistuisi.