|
Eivät Sveitsin
hupi-ihmeet pytynkansiin loppuneet.
Kun
lähdin kerran iltakävelylle, tuli pimeydestä yhtäkkiä vastaani
mörkö. Tai oikeastaan ei mörkö, vaan tietenkin - lehmä. Eikä se
oikeastaan tullut vastaan, vaan toljotti minua vakaasti paikoillaan
pikku hotellin edustalla.
Tosi
isänmaallinen lehmä, sanoisin.
Eräänä päivänä
tein Interlakenista päivän reissun Baseliin (junalla noin kaksi
tuntia yhteen suuntaan). Tutkiessani menomatkalla Berlitzin vanhaa
(1978) matkaopasta, löysin hauskaa tekstiä:
"Sillan toisella puolella ollaan
Pikku-Baselissa. (...) Vanhempaan ja hienostuneempaan Suur-Baseliin
palatessa huomio kiinnittyy sillan oikean nurkan vastapäisen talon
seinässä olevaan keskiaikaiseen Lälle-Keenigin kuninkaan päähän,
joka näyttää kieltään Pikku-Baselin suuntaan.
Pikku-Baselin reaktion näkee
tammikuussa Vogel Gryffin päivänä, jolloin sulkapeitteinen olio
kiipeää lautalta sillalle, esittää halventavan tanssin ja näyttää
Lälle-Keenigille lopuksi takapuolensa.
Tapahtuma on esikarnevaalien avaus.
Baselin Fasnacht tunnetaan koko Euroopassa, sillä kaupunkilaisilla
on hyvä noidanmaine..."
No, tietenkin
suuntasin askeleeni asemalta oitis sillankorvaan, kartta kourassa.
Ja siellähän se lälläri-kunkku oli yhä asemapaikallaan tuiki tärkeää
tehtäväänsä suorittamassa.
Luku 1914 hänen kaulaansa ympäröivässä
nauhassa vain ihmetyttää; matkaopas kun väittää, että pää
on keskiaikainen. Vai olisiko vanha pää sijoitettu tuona vuonna
uuteen taloon - mene ja tiedä.
Tallustellessani Wilderswilin kylän
raitilla osuivat silmäni mielenkiintoisiin
kyltteihin.
Olen aina luullut, että nimenomaan meidän
suomalainen saunamme vihtoineen ja vastoineen on se alkuperäisin,
aidoin, luonnonmukaisin sauna. Eli siis biosauna.
Mutta sveitsiläiset näyttävät keksineen
vielä biomman.
Terveisin
| 
