Heinolassa 12.11.2002
 
 
 
Tervepä terve!
 
Eivät Sveitsin hupi-ihmeet pytynkansiin loppuneet.
 
Kun lähdin kerran iltakävelylle, tuli pimeydestä yhtäkkiä vastaani mörkö. Tai oikeastaan ei mörkö, vaan tietenkin - lehmä. Eikä se oikeastaan tullut vastaan, vaan toljotti minua vakaasti paikoillaan pikku hotellin edustalla. 
 
Tosi isänmaallinen lehmä, sanoisin.
 
 
Eräänä päivänä tein Interlakenista päivän reissun Baseliin (junalla noin kaksi tuntia yhteen suuntaan). Tutkiessani menomatkalla Berlitzin vanhaa (1978) matkaopasta, löysin hauskaa tekstiä:
 
"Sillan toisella puolella ollaan Pikku-Baselissa. (...) Vanhempaan ja hienostuneempaan Suur-Baseliin palatessa huomio kiinnittyy sillan oikean nurkan vastapäisen talon seinässä olevaan keskiaikaiseen Lälle-Keenigin kuninkaan päähän, joka näyttää kieltään Pikku-Baselin suuntaan.
 
Pikku-Baselin reaktion näkee tammikuussa Vogel Gryffin päivänä, jolloin sulkapeitteinen olio kiipeää lautalta sillalle, esittää halventavan tanssin ja näyttää Lälle-Keenigille lopuksi takapuolensa. 
 
Tapahtuma on esikarnevaalien avaus. Baselin Fasnacht tunnetaan koko Euroopassa, sillä kaupunkilaisilla on hyvä noidanmaine..."
 
No, tietenkin suuntasin askeleeni asemalta oitis sillankorvaan, kartta kourassa. Ja siellähän se lälläri-kunkku oli yhä asemapaikallaan tuiki tärkeää tehtäväänsä suorittamassa.
 
Luku 1914 hänen kaulaansa ympäröivässä nauhassa vain ihmetyttää; matkaopas kun väittää, että pää on keskiaikainen. Vai olisiko vanha pää sijoitettu tuona vuonna uuteen taloon - mene ja tiedä.
 
 
Tallustellessani Wilderswilin kylän raitilla osuivat silmäni mielenkiintoisiin kyltteihin.
 
Olen aina luullut, että nimenomaan meidän suomalainen saunamme vihtoineen ja vastoineen on se alkuperäisin, aidoin, luonnonmukaisin sauna. Eli siis biosauna.
 
Mutta sveitsiläiset näyttävät keksineen vielä biomman.
 
 
 
 
Terveisin
 
 
 
 


moninkertainen hupi -sivulle
Tämän sivun teksti ja kuvat copyright © 2002 Arto Sakari Korpinen