Moninkertainen Hupi
 

 
Terveisiä taas, hyvät ystävät, mistäpä muualtakaan kuin Sveitsistä, tarkemmin sanottuna Brigistä!
 
Brig sijaitsee kuuluisan Simplonin tunnelin suulla, sananmukaisesti: tunneli nimittäin vetäisee junat mustaan nieluunsa heti Brigin ratapihan päässä. 12 kilometriä pitkän putken toinen pää avautuukin sitten jo Italiaan.
 
Karhurintamalta on minulla uutta kerrottavaa. Raportoin keväällä Andermattin karhuista, ja ehkä muistatte myös sen punaisen lehmän, johon törmäsin viime syksynä Interlakenin yössä.
 
Nyt sujahti eteeni Brigin asema-aukiolla tämä punainen otso! Se oli ilmestynyt maisemiin maaliskuisen käyntini jälkeen.
 
Selvästikin tämä pulska ja punakka metsän omena on samaa sukukuntaa kuin Andermattin mesikämmenet, ehkä vain serkkujaan hieman urbanisoituneempi aurinkolaseineen.
 

 
Nautiskelevan ja ylpeänkin näköisenä otso sihtailee kapearaiteisten vuoristojunien laitureille päin. Siihen on aivat omat perustellut syynsä.
 
Tarkoituksena on nimittäin muistuttaa junailevalle kansalle, että kaksi yksityistä rautatieyhtiötä pisti kimpsunsa ja kampsunsa yhteen tämän vuoden alusta lukien.
 
Zermattin ja Brigin välillä liikennöinyt BVZ Zermatt-Bahn ja Brigistä itään Dissentisiin väkeä kuskaillut Furka Oberalp Bahn yhdistyivät. Uusi yhtiö otti ylvääksi nimekseen Matterhorn Gotthard Bahn.
 

 
Heinolasta lähtöisin olevalta Sir Sam V:ltä olen saanut hänen nykyisestä kotikaupungistaan Berliinistä mielenkiintoista karhuihin liittyvää tietoa ja kuvan:
 
"Sen verran niistä Andermattin mesikämmenistä, että näyttivät kummallisen tutuilta. Täällä kun Berliinissä on pari vuotta ollut aika samannäköisiä karhuja kaduilla - sen taiteilijan nimikin oli joskus tuttu, mutta olen sittemmin unohtanut. Yritin myös etsiä webistä tietoa niistä, mutta tuloksetta. (Karhuhan on Berliinin vaakunaeläin)
 
Karhuilla oli kullakin oma nimensä ja tämä Kantstrassella seisoskellut kulki nimellä Geldwaschbär. Nimen valinta mennee käsitetaiteen puolelle ja saattaa sisältää viittauksia Berliinin kaupungin talouden hoitoon kuluneen kymmenen vuoden aikana. Kuvassa otusta tervehtii taidemaalari Sara Toivonen.
 
Nallet ovat poistuneet katukuvasta jo aikoja sitten - ainakaan minun nurkillani ei enää asu yhtään. Ferrarin autoliikkeen edessä seisoi aikoinaan yksi punainen."

 

 
Tästä voikin jatkaa kysymällä, olisiko viimeksi mainittu vekkuli kaasutellut Ferrarillaan tänne Brigiin. Tarkemmin katsottuna mainitut aurinkolasit näyttävät selvästi sporttisilta ajolaseilta.
 
Mutta kuinka ferraristi suostuu kurvailemaan polkupyörällä (joka ei todellakaan näytä status-maasturilta) ja vielä mainostamaan junaa?
 
Tämä Rahanpesijänalle tuntuisi olevan erikoisine naamavärkkeineen hieman kaukaisempaa sukua andermattilaisille. Olisiko kenties pikkkuserkku?
 
Muutama päivä sitten kävin Bernissä, jolla myös on karhu vaakunassaan, mutta en tälläkään kertaa havainnut siellä yhtään andermattilais-brigiläistä karhua.
 
Vaan onhan Bernillä toki omat, ihan elävät nallensa. Ne kokivat kulutella aikaansa kivisessä tarhassaan. Reippaasti yli 30 asteen helteessä meikäläinen valui hikeä loputtomasti. Mutta otsot taisivat pärjäillä tuuheine turkkeineenkin mukavasti käymällä aina välillä vilvoittelemassa pikku altaassaan.
 

 
Sain päähäni matkustaa Berniin helteen vuoksi. Ajattelin nimittäin, että helteellä jaksaa paremmin kuljeskella isossa kaupungissa, kun voi välillä piipahtaa ilmastoituihin tavarataloihin jäähdyttelemään.
 
Mutta sattui niin onnekkaasti, että illalla oli Bernin sinfoniaorkesterin konsertti Kultur-Casinon koreassa salissa. Kysymyksessä ei ollut mikään kevyt kesäsoittelo, vaan täysipainoinen sinfoniakonsertti: "5. Symphoniekonzert im Roten Abonnement".
 
Ja mikä erityisen mieluisaa, ohjelmassa oli Sibeliusta, kalevalainen sävelruno Tuonelan joutsen alkunumerona!
 
Matthias Maurerin johtamaa tiivistunnelmaista tulkintaa ei voi moittia. Markus Oetlikerin soittamat englannintorvisoolot kaartuivat ihastuttavan herkkinä, aistikkaina ja kaunissointisina. Yleisön lämpimät ja pitkään jatkuneet suosionosoitukset esityksen päätyttyä osoittivat, että Sveitsissäkin Sibelius on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suurista säveltäjämestareista.
 
Sangen nautittavia olivat myös illan muut esitykset, Schumannin sellokonsertto, jonka solistina soitti maailmanmaineeseen kohonnut Bernin oma poika Thomas Demenga, ja Mozartin valoisa Es-duuri sinfonia (nro 39). Erityisesti viulistit kunnostautuivat säihkyvällä soitollaan. Sen sijaan puhaltajien soolot eivät muotoutuneet aina niin sulavina ja tyylikkäinä kuin olisi odottanut Sveitsin pääkaupungin orkesterilta.
 
Kooltaan Berner Symphonie-Orchester on hyvin lähellä Sinfonia Lahtea.
 
Terveisin
Sir Arthur

 

Artosin kotisivut:   moninkertainen hupi -sivulle

Tämän sivun teksti ja kuvat copyright © 2003 Arto Sakari Korpinen & Sami Väänänen