Dear Ladies and Gentlemen!

 

On ehtinyt kulua jo runsas viikko siitä, kun palasin Sveitsin reissultani, ja tässä välissä on Sir Gregory ehtinyt täyttää pyöreitä vuosia. Kuusi vuosikymmentä tuli komeasti täyteen Sir Gregoryn ja Lady Catherinen kodikkaassa Red Cottagessa Lake's Endissä. Vielä kerran paljon onnea ja kiitokset tosi rattoisista kekkereistä!

 

Sveitsissä olin niin ahkerasti liikkeellä Swiss Pass -lipullani, että maltoin näpytellä vain yhden MH:n, joka sekin jäi teknisistä syistä eräällä tavalla torsoksi.

 

Kerrottavaa siis riittää yhä, Luvassa on lisää lehmiä ja ainakin yksi karhu... Toivottavasti kestätte!

 

Kun eräänä aamuna vähän ennen kello kymmentä eli aamiaistarjoilun päättymistä tallustelin Hotel Ambassadorin aamiaissaliin, istuskeli siellä enää vain muutamia minua ehkä hieman vanhempia herroja rupattelemassa. Rennosti pukeutuneet misterit tunnistin oitis amerikaaneiksi: puheesta ei voinut erehtyä.

 

Aikansa tuoleilla lötköteltyään he häippäsivät tiehensä, ja ehdin jo tyystin unohtaa heidät. Kunnes sitten ilmestyi luokseni hotellin isäntä Stefan Welschen kädessään se sama paksu vieraskirja, joka amerikaanien lähdettyä  jäi heidän pöytänsä päähän.

 

Sehr geehrter Herr Welschen pyysi, että kirjoittaisin jotakin hotellin vieraskirjaan minäkin, koska olin kotoisin niin harvinaisesta maasta kuin Suomesta, ja kertoi samalla melkoiseksi hämmästyksekseni, keitä nämä amerikaanit olivat.

 

He olivat Bill Haley's Comets -yhtyeen jäseniä! Eli sen yhtyeen, joka tuli pistäneeksi koko rokkivillityksen alulle kappaleellaan Rock around the clock. Bill itse keikkailee jo autuaammilla soittolavoilla, mutta ilmeisesti yhtyeessä on yhä mukana alkuperäisiä soittajia.

 

En ole koskaan ollut - lievästi sanottuna - rokin ystävä, saati ihailija. Mutta en silti voinut mitään sille, että jollakin tapaa kuulin korvissani historian siipien havinaa.

 

Enkä yhtään kaunistellut tuntemuksiani, kun kirjoitin vieraskirjaan: Mir traf eine unvorhergesehene Ehre.

 

 

 

 

 

 

 

Terveisin