Terveisiä vaihteeksi Itävallasta, hyvät ystävät!
 
Keski-Euroopassa riittää yhä lämmintä. Tosin säät eivät ole täällä Zell am Seessä olleet niin hikeä valuttavan helteisiä kuin kesäkuussa Sveitsissä, mutta täksi iltapäiväksi on silti lupailtu lukemia 26-32 C.
 
+++
 
Eläköön, eläköön - eläköön!
 
Kajautan tämän riemuhuudon siksi, että olen vihdoin saanut matkamikrollani gprs-yhteyden toimimaan myös ulkomailla. 
 
Dna ei lopultakaan saanut aikaiseksi gprs-roaming-sopimusta ulkomaisten operaattoreitten kanssa, eikä Saunalahdelta tippunut vuorollaan kunnon ohjeita. Kummankin sopimukset olen sanonut irti.
 
Se toden sanova  kolmas yritys Soneran suosiollisemmalla myötävaikutuksella tuotti viimein toivotun tuloksen - jos kohta tietojen kaivaminen vaati yhä melkoista puurtamista sekä puhelimella että tietokoneella.
 
Soneran gprs-yhteyden varsin kohtuulliseen kuukausimaksuun sisältyy 100 megaa internet-liikennettä, joka riittää tarpeisiini mainiosti. Eivätkä ulkomaiset operaattorit laskuta mitään lisää, eivät ainakaan toistaiseksi.
 
Aiemmin viestien lähettäminen ja vastaanottaminen gsm-yhteyden minuuttitaksoilla oli tyyristä puuhaa, eikä www:ssä surffailemista kannattanut ajatellakaan. Nyt eivät minuutit raksuta: voisin pitää halutessani yhteyden koko ajan päällä, sillä vain lähetetty ja vastaanotettu data rekisteröidään.
 
Ja jo yhteen megaan mahtuu useita isojakin sähköposteja, pelkkää tekstiä sisältäviä tavallisen kokoisia viestejä jopa satoja!
 
+++
 
Asustelen mukavan kodikkaassa kolmen tähden majatalossa nimeltään Pension Hubertus. Panin jo aiemmilla Zellin-reissuillani merkille Hubertuksen mainion sijainnin rauhallisella sivukadulla sopivan kävelyetäisyyden päässä keskustasta ja rautatieasemalta. Varasin huoneen internetin kautta sähköpostilla käytyäni ensin Hubertuksen kotisivuilla.
 
Hubertusta isännöi  ystävällinen Mondrén perhe:  Bernd ja Beate sekä heidän silmäteränsä, soma kaksivuotias guatemalalainen ottotytär Marie Sofie.
 
Heihin ja majatalon tilohin voit tutustua surffaamalla Hubertuksen kotisivuille:
 
http://www.hubertus-pension.at/de/Main.htm
 
Valittuasi aloitussivulta ensin kielen (saksa tai englanti) ja päästyäsi pääsivulle klikkaa kuvagallerian linkkiä.
 
 
 
 
 
 
Tämän kuvan näppäsin Schmittenhöheltä, Zell am Seen ikiomalta näköalapaikalta (1965 m), jolle keikuttelin kuvassa näkyvällä ilmalaivalla (tai sen kaksosella) .  Itse kaupunki näkyy alhaalla vasemmalla nimikkojärveensä (Zellersee) työntyvällä niemekkeellä.
 
Pension Hubertuksen joka-aamu aamiaispöytiin ilmestyvä A4-lehdykkä HUBERTUS-POST kertoi eilen lyhyesti Zell am Seen historiaa:
 
Geschichte
 
Zell am See dürfte bereits zur Zeit der Römer eine Ansiedlung aufgewiesen haben. Um 740 n. Chr haben Mönche des Salzburger Erzbischofs Johannes den Ort "Cella in Bisicio" gegründet.
 
Kaupungin nimi siis juontuu munkin kammiosta eli luostarin sellistä, jos olen asian oikein ymmärtänyt.
 
Joka tapauksessa erikoisen viihtyisä lomanviettopaikka tämä Zell kaikille, mutta erityisesti tietenkin - sellisteille!
 
Kaupungilla on kaima Tirolissa, Zillerin laaksossa, Zillerjoen rannalla: Zell am Ziller. Nimien perässä oleva lisämäärite ei siis ole koreilua.
 
Vastaavanlaisia nimipareja Itävallassa lienee paljonkin, esimerkiksi tässä lähistöllä St. Johann in Tirol ja St. Johann im Pongau.
 
 
 

HUBERTUS-POST sisältää jokapäiväisen sääennusteen ohella Päivän Sananlaskun, Spruch des Tages, ja muuta pikku hupia. Tässä muutamia poimintoja päiväänne kirkastamaan ja saksaanne verryttämään.
 
Spruch des Tages:
Wenn deine Lösung nicht stimmt, ändere das Problem!
 
+++
 
- Herr Ober, spielt hier die Musik, was der Gast wünscht?
- Selbsverständlich, mein Herr!
- Dann soll sie Billard spielen, bis ich mit dem Essen fertig bin!
 
Tästä muistui mieleeni ilmeisen tosi kasku, jonka minulle kertoi vuosia sitten kapellimestari Arthur Fuhrmann astellessamme pois musiikkilehti Rondo toimitusneuvoston kokouksesta.
 
Säveltäjä Olavi Pesonen , joka muun muassa ehti toimia Suomen säveltäjät ry:n puheenjohtajana, meni kerran ravintolaan lounaalle ja häiriintyi taustalla soivasta musiikista - kuten meillä musiikkiväellä on tapana.
 
Hän kutsui tarjoilijan luokseen ja pyysi tätä ystävällisesti sulkemaan äänentoistolaitteet. Tarjoilija lähti, mutta palasi pian ja ilmoitti:
- Valitettavasti emme voi sulkea radiota, sillä meillä on myös asiakkaita, jotka pitävät musiikista!
 
+++
 
Der Urlauber in einem kleinen Hotel:
- Bitte, ich möchte zwei Eier, eines steinhart, das andere roh, einen verkohlten Toast und eine lauwarme Brühe, die Kaffee heißt.
- Ich weiß nicht, ob sich das machen läßt, gibt der Kellner zu bedenken.
- Aber wieso, gestern ging es doch auch!
 
(Brühe=litku)
 
+++
 
Der Kellner liegt auf dem Operationstisch. Da kommt ein Arzt vorbei, der schon oft in Gasthaus gegessen hat.
- Herr Doktor, helfen Sie mir, stöhnt der Kellner.
Der Arzt zuckt die Achseln:
- Bedaure sehr, aber das ist nicht mein Tisch. Aber mein Kollege kommt gleich!
 
(stöhnen=voihkia)
 
+++
 
- Wie stehen meine Chancen, Herr Doktor?
- Tja, wissen Sie, ich mache diese Operation bereits zum 28.Mal.
- Na, dann bin ich ja beruhigt.
- Eben - einmal muss sie mir ja gelingen!
 
+++
 
Jutut saattavat hyvinkin olla teille entuudestaan tuttuja. Mutta on merkillistä, miten vanhatkin vitsit tuntuvat tuoreilta, kun ne lukee vieraalla kielellä!
 
Tämä seuraava juttu sen sijaan ei liene tuttu meillä päin: vuohi (Ziege) kun ei ole niitä yleisimpiä otuksia Suomessa.
 
Schwabenin asukkaista kiertää saksankielisessä maailmassa juttuja kuin meillä laihialaisista konsanaan. Ei kuitenkaan samasta syystä. 
 
+++
 
Ein Mann kommt an einem Brunnen im Schwaben vorbei. Er schaut ihn sich an und überlegt, wie tief er wohl ist.
 
Also hebt er einen kleinen Stein auf und wirft ihn hinein. Und er lauscht, lauscht, lauscht, hört aber den Aufprall nicht. Also überlegt er sich:
 
- Ich werde wohl einen größeren Stein brauchen!
 
Gesagt getan, er findet eine Riesenklamotte von Stein, wuchtet ihn mit letzter Kraft hoch und wirft ihn in den Brunnen.
 
Und während er noch auf den Aufprall horcht, sieht er auf einmal eine Ziege, die in einem Affenzahn auf ihn zurennt und in den Brunnen springt. Er denkt sich:
 
- Mensch, ist das hier ein seltsames Land, wo bin ich den hier gelandet?
 
Nach einer Weile kommt ein zweiter Mann hinzu und fragt:
 
- Hast Du meine Ziege gesehen?
- Ich weiß ja nicht, ob es Deine war, das war ein seltasames Vieh, die ist doch echt in den Brunnen gesprungen!
- Nein, meine kann das nicht sein, die hab ich an einem Stein festgebunden...
 
Aurinkoisin terveisin

 
 

 

moninkertainen hupi -sivulle
Tämän sivun teksti ja kuvat copyright © 2003 Arto Sakari Korpinen