Hallo, alle meine liebe Freunde! Sonnige Grüsse wieder aus Zell am See. Und nun auch aus Salzburg, wohin ich gestern mit dem Zug eine Reise machte.

Tämän kuvan Salzburgin vanhasta keskustasta näppäsin Mönchsbergiltä. Kipusin sinne perin vaivattomasti kallioisen vuoren sisällä kulkevalla hissillä. Tosin se aluksi oikkuili pitkään: ei tahtonut millään lähteä liikkeelle, availi ja sulki vain ovia yhtä päätä.

Suomalaisena ihan nolotti: hissi oli (ainakin nimeltään) suomalaisen Koneen tekoa.

Oikealla ylhäällä näkyy Hohensalzburgin linnoitus, jonne myös pääsee mukavasti,  funiculalla eli köysiradalla. Kolusin linnoituksen varsin tarkkaan eräällä aikaisemmalla reissulla.

Vasemmalla näkyy pätkä Salzach-jokea, jota seuraillen juna Zellistä Salzburgiin ajaa. Pian Salzburgin jälkeen Salzachin vedet liittyvät Tirolista, Innin laaksosta (Innsbruck!), virtaavaan Inn-jokeen. Tämä puolestaan päättää vaelluksensa Passaussa suureen Tonavaan. Salzburgin ja Passaun välillä Salzach ja Inn muodostavat Itävallan ja Saksan välisen rajan.

Olen aiemmin lähetellyt näytteitä sveitsiläisten suuresta innostuksesta lehmiin ja karhuihin. Mitään vastaavaa en ole täällä Itävallassa havainnut, mutta eilen törmäsin kuitenkin Salzburgissa molempiin: sekä lehmään että karhuun.

Tämä Getreidegasse on epäilemättä yksi maailman kuuluisimpia kävelykatuja. Sen ja samansuuntaisten toisten katujen välillä kulkee talojen sisällä lukemattomia kapeita kävelykäytäviä, joissa on pikku liikkeitä, kahviloita jne. Tällaisen käytävän loukossa törmäsin tähän otukseen, merkkikuteita myyvän putiikin lemmikkiin.

Erikoista tässä valkomustikissa ovat sitä peittävät napit! Oudosti mahaan kiinnitetyllä lasilevyllä ei ainakaan nyt ollut muuta kuin lappu, jossa sekä kiellettiin koskemasta mustikkiin että komennettiin vanhempia pitämään lapsukaisensa aisoissa.

Nallella puolestaan on arvokas virka Salzburgin vanhimmaksi mainostetun leipurin houkutuslintuna.  Kun illalla palailin asemalle paikan ohitse, putiikki oli kiinni ja Nallekin häippässyt koloonsa pehkuihin.

Getreidegassella suveniireja ja muuta sekalaista kamaa myyvän liikkeen ovella seisoskelee sisäänheittäjänä varsinainen velikulta, itse Ritari Kunibert. Liekö sukua suurtakin?

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton? No, ehkä sentään taskukokoisen.

HUBERTUS-POST on edelleen tarjoillut aamuisin onnistuneesti hupia huuleen:

Der angehende Schwiegersohn zum angehenden Schwiegervater:

- Ich rauche nicht, ich trinke nicht und ich rühre keine Spielkarten an und bitte Sie um die Hand ihrer Tochter!

Der angehende Schwiegervater:

- Das schlagen Sie sich mal aus dem Kopf, glauben Sie, ich will einen Schwiegersohn, der mir immer als Beispiel vorgehalten wird?

+++++

Ein Betrunkener torkelt aus einer Kneipe auf den Parkplatz und tastet bei den Autos auf den Dächern herum. Das sieht ein Passant und fragt Ihn was er da macht.

- Ich sssuche meine Aut-to!

- Guter Mann, so werden Sie ihr Auto nie finden! Erstens erkennt man dadurch weder die Marke noch die Farbe und das Kennzeichen können Sie so auch nicht lesen.

- D-Das macht nichtss. D-Da mmusss irgendwwoo ein Blaulicht drauf sein!

+++++

Tschüss!

Pension Hubertus
Gartenstrasse 4
A-5700 Zell am see
Österreich


moninkertainen hupi -sivulle
Tämän sivun teksti ja kuvat copyright © 2003 Arto Sakari Korpinen