Mikä on verohallituksen tunnuslause?

Entä mikä on kirjailijan mielivihannes?

(vastaukset lopussa)

 
 
1/2004
 
Heinolassa 14.2.2004

 

Iloista ystävänpäivää teille kaikille!

Tämän tärkeän päivän kunniaksi Moninkertainen Hupi havahtuu talvisesta horroksestaan ja kertoilee, mitä viime lokakuussa koin Sveitsissä, tarkemmin sanottuna Solothurnissa, josta eräs matkaopas sanoo näin:

"Die sehr gut erhaltene Altstadt kann sich mit den schönsten mittelalterlichen Stadtbildern der Schweiz messen."

Kun tallustelin rautatieasemalta kohti joen toisella puolella sijaitsevaa Altstadtia, tuli vastaani menopeli, jollaista en ollut kuunaan nähnyt: polkujuna. Niin nopsasti se eteni, että ehdin hämmästykseltäni ottaa vain tämän ainoan kuvan.

Taustalla näkyy Pyhän Ursenin katedraali.

Sillan toisella puolella minua odotti uusi ihme erään puodin ikkunassa: sveitsiläisen linkkuveitsitaidon mestarinäyte, super-hyper-extra-special-laitos.

Jättiläistä, jonka taskuun se mahtuisi, kuulemma yhä etsitään.

Komeuden hinta, 780 frankenia, on pyöreästi 510 euroa. Ei oikeastaan kova hinta: saman maksavat nyt suunnilleen 4 miljoonan pikselin digikamerat.

Ehdittyäni ottaa pari kuvaa näyteikkunaan koputettiin. Kauppias vinkkasi innokkaasti minua tulemaan sisään. No, pitihän sinne astella, vaikka minulla ei todellakaan ollut vähäisiäkään ostoaikeita.

Eteeni tiskille kiikutettiin toinen linkkariyksilö ihailtavakseni, ja kauppias aloitti vuolassanaisen esittelyn, josta tuskin ymmärsin puoliakaan, vaikka asiantuntijan ilmein nyökkäilinkin.

Mutta kun sitten kysäisin häneltä, montako eri vempainta komeuteen kaiken kaikkiaan kuuluu, eipä hän osannutkaan sitä sanoa.

Enkä liioin saanut täyttä varmuutta vempaimien käytettävyydestä.

Pian löysin itseni Pyhän Ursenin katedraalin edessä olevalta tasanteelta sihtailemassa kamerallani alas aukiolle.

Tottahan huomasitte edellisessä kuvassa oikealla - lehmän?! Tässä hänestä lähikuva.

Lehmä näytti aika yksinäiseltä. Kunnes paikalle äkkiä ilmestyi pikku neiti iskänsä kanssa. Tietenkin ammun selkään piti päästä oitis ratsastamaan.

Ja kun kauniisti pyysin, antoi iskä minulle ystävällisesti luvan ottaa kuvan neidistä, joka osoittautui synnynnäiseksi poseeraajaksi.

Eikä lehmä ollutkaan ihan mikä tahansa lehmä:

Lopuksi vielä yksi Solothurnille tyypillinen katunäkymä:


 
 
 

Verohallitutuksen tunnuslause on — tietenkin: Kaverille ei jätetä!

Ja kirjailijan mielivihannes? Se on bestselleri..



Lisää Moninkertaisia Hupeja

Tämän sivun teksti ja kuvat copyright © 2004 Arto Sakari Korpinen