3/2004
 
Mainz 19.6.2004
 

Vaihteeksi tervehdys Saksasta, hyvät ystävät! Tarkemmin sanottuna Mainzista.
 
Olen siirtänyt päämajani kolmeksi viikoksi (10.6. - 1.7.) tähän viehättävään Rheinland-Pfalz-osavaltion pääkaupunkiin, joka sijaitsee Reinin vasemmalla rannalla, vastapäätä Main-joen suuta.
 
Edellisen kerran kävin Mainzissa 1958 eli 46 vuotta sitten. Mieleeni jäi tuolloin ankea, murheellinen kuva sodan pahoin runtelemasta rauniokaupungista.
 
Nyt en ole huomannut sodan jälkiä enää missään. Eivätkä pommit sentään tuhonneet kaikkea vanhaa. Tai sitten on kaupunkia kunnostettu ja rakennettu uudelleen vanhojen piirustusten mukaan. Niinpä keskustan vanhassa osassa vaeltelu onkin perin nautinnollista.
 
Massiivisen jykevää, punaisesta hiekkakivestä rakennettua Mainzin tuomiokirkkoa ei tahdo millään saada mahtumaan kokonaan kuvaan. Taitavat tässä sentään pilkottaa kirkon kaikki tornit. Otin kuvan EU-vaalien aaton aattona.

Enpä muistanutkaan, että Mainz oli itsensä Johannes Gutenbergin kotikaupunki, kunnes vastaani tuli hänen nimeään kantava kirjakauppa ja myöhemmin vielä hänen patsaansa aivan Domin lähellä, Gutenbergplatzilla.

Gutenberg-museossa, joka luonnollisesti kuuluu Mainzin tärkeimpiin matkailunähtävyyksiin, en ole toistaiseksi käynyt.
 
Vain kivenheiton päässä edellisistä sijaitsee yksi Mainzin ihastuttavimmista paikoista, vanhojen talojen ympäröimä Kirschgarten.

Ensimmäisen junamatkani tein Kölniin ja tietysti nimenomaan sen kuuluisaa tuomiokirkkoa pällistelemään. Kirkonholvin huikeasta korkeudesta pystyy kuva välittämään vain aavistuksen.

Vielä huikeampi on der Dom ulkoa taivaita tavoittelevine torneineen, eikä sitä saa millään mahtumaan kokonaan kuvaan - ilman helikopteria. Mutta yksityiskohdissa riittää sitäkin ruhtinaallisemmin kuvattavaa.

Muuta mainittavaa silmäniloa en Kölnistä päivän reissun aikana löytänytkään. Uudet rakennukset ovat enemmän tai vähemmän tylsää viivotin-arkkitehtuuria, yhtenä esimerkkinä tämä masentavan kolkko oopperatalo.

Eräänä päivänä käväisin Saksan pikku naapurissa, Luxemburgissa. Samannimisen kaupungin laajan kävelyalueen pieneltä aukiolta löysin tämän hurmaavan taideteoksen, patsaan ja suihkukaivon yhdistelmän: neljä autuasta musikanttia, lampaat ja lapset hartaina kuulijoinaan.
 
Enpä muista kuunaan ihastelleeni mitään patsasta yhtä kauan kuin tätä loistavaa mestariteosta hykerryttävine ilmeineen ja yksityiskohtineen.

Luxemburgilainen kuvanveistäjä Will Lofy valoi teoksensa pronssiin vuonna 1982 ja antoi sille nimen Lampaitten kävely.

Heidelberg, kuuluisa vanha yliopistokaupunki, on yksi Saksan tärkeimpiä turistikohteita, varmimpina todisteina japanilaisten turistien sankat parvet.
 
Pfalzilaisten vaaliruhtinaitten aikoinaan asuma, osittain raunioitunut linna ja rakennuttajansa vaaliruhtinas Karl Theodorin nimeä kantava silta ovat Heidelbergin tunnetuimmat nähtävyydet. Alla virtaa Neckar.

Kävelijöille omistettu vanhakaupunki viehkeine kujineen, aukioineen ja rakennuksineen valloittaa matkailijan täysin. Linnanvuorelta näpätyssä kuvassa Heiliggeistkirche ja siitä oikealle Rathaus.

 
Kauniita ja lämpimiä kesäpäiviä toivotellen