Mikä on lumen ja teräksen lohikäärme?
 
Entä miksi laihialaiset pitävät skottivitseistä, mutta eivät laihialaisista vitseistä?

 
Vastaukset lopussa.
 

 
Moninkertainen hupi
4/2004
 
Heinola 12.10.2004
 
Dear Ladies and Gentlemen,
 
Vaalitaistelun ollessa nyt kuumimmillaan kantaa myös Moninkertainen Hupi kortensa kekoon lainaamalla Kokoomuksen Heinolan kunnallisjärjestön tuoretta jäsenkirjettä:
 
"Nyt siis pitää vaalikärpäsen puraista. Jokainen voi tehdä vaalityötä suusta suuhun tai suusta korvaan -menetelmällä kokoomuslaisten arvojen puolesta. Kannustavin vaaliterveisin..."
Kokoomuslaiset kaverukset, turkulainen Ville ja tamperelainen Kimmo, joutuivat kerran yhtaikaa tietotestiin. Molemmille annettiin arkki paperia ja kynä ja sanottiin:
- Kirjoittakaa niin monta e-kirjaimeen päättyvää eläimen nimeä kuin tiedätte!
 
Ville alkoi oitis kirjoittaa kynä sauhuten. Kimmolla puolestaan oli vaikeuksia keksiä ensimmäistäkään. Ankaran pohtimisen jälkeen hänelle tuli kuitenkin mieleen hylje ja myöhemmin vielä käärme. Mutta siihen ne jäivät.
 
Testin jälkeen ei Kimmo malttanut olla kysymättä Villeltä:
- Kuinkas sää keksit noin hurjasti niitä nimiä. Ei mulle tullu muuta mieleen ku hylje ja käärme?
- No niithä o vaik kui: hyttyne, kärpäne, perhone, hevone...
Sain tässä päivänä muutamana niin hupaisaa sähköpostia Sir Samiltä Berliinistä, että oitis pyysin ja sain häneltä luvan julkaista sen MH:ssa.
Sir Sam
Sir Sam
Heinolasta lähtöisin oleva pianotaiteilija on jo vuosia asunut ja vaikuttanut Saksan pääkaupungissa. Mainion karikatyyrin on piirtänyt pitkään Heinolassa asunut opettaja ja monipuolinen taiteilija (mm. oiva trumpetisti) Teuvo Salminen — nyttemmin raumalainen (jälleen) ja tuttu Hesarin pääkirjoitussivulta. Napsauttamalla kuvaa voit vierailla Sir Samin nettisivuilla.
 
Näin Sir Sam:
 
"Täytyy kertoa heti tuoreeltaan tositarina, joka ei tosin ole kertojalleen kovin mairitteleva, mutta minkäs teet — ehkä kyseessä on trauman käsittely heti tuoreeltaan.
 
Olin juuri pari tuntia sitten Berliinin filharmonikkojen konsertissa, jonka johti Osmo Vänskä. Fantastinen Nielsenin 5. sinfonia.
 
Beethovenin viulukonserton solistina soitti Elisabeth Batiashvili — ja soitti siihen tyyliin, että en tiedä kuulleeni parempaa eläessäni. Sen huomasi myös muu osa yleisöstä: aplodit olivat sellaiset, että solisti haettiin lavalle vielä, kun orkesteri oli jo lähtenyt väliaikaa viettämään.
 
Mutta. Konsertin jälkeen törmäsin maanalaisen asemalla erääseen suomalaiseen muusikkotuttavaani. Juttelimme konsertista jonkin aikaa, kunnes huomasin, että hänen kanssaan ollut toinen kaveri ei ymmärtänyt kieltä. Huomasin, että hän puhui englantia ja vaihdoin siis eglanniksi.
 
Käänsin juuri suomeksi sanomani eli ylistin Batiashviliä adjektiivein, joita ei oikeastaan ole olemassakaan. Sitten totesin, että hienosti soittaneen jousisektion lisäksi oli vain yksi harmittava asia: joka kerta kun oboe tuli sisään, se tapahtui liian kovaa ja särki juuri viritetyn hienon jännitteen.
 
Tässä vaiheessa suomalainen kaveri puuttui vähän vaivautuneena puheeseen, viittasi kaveriinsa ja sanoi, että tämä tässä muuten soitti sitä soolo-oboeta.
 
Autsch...!
 
En tietenkään ollut tunnistanut Jonathan Kellya, vaikka olin hänet juuri nähnytkin kaukaa lavalla.
 
Pidän englantilaisen huumorin hienoimpana ilmentymänä, että Kelly ei oikeastaan ollut moinansakaan. Juttelimme vielä pitkän aikaa musiikista, ja junan tullessa asemalle hän sanoi: "Was nice to meet you. Tomorrow, I'll promise to play softer."
 
Sitä ennen olin jo ehtinyt kertoa, että ensimmäinen Sibeliuksen 4. ja 6. sinfonian levytys, jonka omistin ja josta todella pidin, oli Simon Rattlen ja Birminghamin sinfonikkojen. Kelly ilahtui ja kertoi aikaisemmin soittaneensa Birminghamissa.
 
Mutta silti... Ensi kerralla olen varovaisempi, vaikka puhuisin juuri kuulemastani konsertista unessa isoäitivainaani kanssa!"
Tämä omakuvani ei ole ihan tavallinen otos. Se on nimittäin peilikuva. Ja peilinä toimi Lötschbergin pitkässä tunnelissa kiitäneen sveitsiläisjunan kaksinkertainen ikkuna. Salamaa en tietenkään voinut käyttää.
 
Sir Arthur junassa
 
Siltä näyttää, että juna syöksyy hurjaa alamäkeä oikealle, mutta todellisuudessa kamerani oli vinossa eikä suinkaan juna.
 
Savolainen ja karjalainen isäntä kiistelivät keskenään siitä kumpi on rikkaampi. Lopulta savolainen kehaisi:
- Miullapa on niin paljon rahhoo, jotta voesin ostoo koko Suomen.
 
Karjalainen ei tuosta hiukkaakaan häkeltynyt, vaan tokaisi:
- Vaan miepä en myy.
Lopuksi vielä pikku uutinen täältä kuumaveristen (!) hämäläisten maakunnasta, tarkemmin sanottuna Sysmästä. Heinolassa ilmestyvä Itä-Häme kertoi 11.10.2004 seuraavaa:
Uutinen Sysmästä
 
Sietää siis olla varovainen, kun poikkeaa Päijänteen Helmeen.
 
Ja antakaapa vaalikärpäsen purra!
 
 

 

 

Logoa napsauttamalla pääset katsomaan vanhoja Moninkertaisia Hupeja!
 
 
Vastaukset:
 
Citroën-auto. Sen brandi on Kiinassa Xue Tie Long, Lumen ja Teräksen Lohikäärme.
(Etelä-Suomen Sanomat 7.8.2004)
 
Laihialaiset eivät halua, että nauretaan heidän kustannuksellaan!