Kustaa Aadolf Dinkelsbühlissä
 

 

 
6/2004
 
Zell am Mainissa, Würzburgin luona, Saksan Baijerissa
 
Kuudentena marraskuuta armon vuonna 2004

 
Meine Damen und Herren,
 
Tänään siellä Suomessa vietetään pyhäinpäivää sekä samalla ruotsalaisuuden ja Kustaa Aadolfin päivää.
 
Tästäpä välähtikin mieleeni, että vain muutamia päiviä sitten törmäsin aivan yllättäen täällä Saksassa tähän kuuluisaan sotapuk.. korjaan sotasankariin ja hakkapeliittain ylipäällikköön.
 
(Toivottavasti alunperinkin hatarat muistikuvani muinaisilta historian tunneilta eivät ole täysin vääristyneitä.)
 
Olin käymässä 1200 vuotta vanhassa pikkukaupungissa, jolla on perin lystikkäältä kuulostava nimi: Dinkelsbühl.
 
Mutta pieni — tosin kunnioitettavan paksu — Suomi-saksa-suomi-taskusanakirjani (Gummerus, 1435 sivua) ei valitettavasti tunne sanaa Dinkel eikä liioin sanaa Bühl.
 
Apua, Sir Sam!
 

 
Asukkaita Dinkelsbühlissä on samat 12.000 kuin Rothenburgissa (josta viimeksi kerroin), ja muutenkin se yltää kuuluisamman matkailullisen kilpakumppaninsa tasolle.
 
Mielestäni Dinkelsbühlin kaupunkikuva on jopa tyylikkäämpi ja ehyempi, osittain siksi, että seiniltä puuttuvat tyystin kirjavat mainoskilvet. Liikkeitten ynnä muitten laitosten nimet on maalattu seiniin yhtenäisesti vanhanaikaisin kirjaimin - kuten kuvassa kaupungin matkailutoimiston nimi.
 

 
Seisoskellessani kuvissa näkyvän punaisen rakennuksen seinustalla välähti silmäkulmaani yhtäkkiä jotakin hätkähdyttävän tuttua.
 
Voisiko se olla mahdollista? Oli se! Kustaa II Aadolfin tuttu viiksekäs ja liuhupartainen profiilihan se siinä komeili talon seinässä.
 
Korkokuvaa katsellessani koin yhden niistä harvinaisista hetkistä elämässäni, jolloin pakkoruotsi tuotti minulle suoranaista iloa.
 
Ymmärsin sanasta sanaan, mitä muotokuvan ympärillä luki — på svenska och bara på svenska!
 

 
Kun sitten tulin siirtäneeksi katseeni oven yläpuolelle, ei hämmästykselläni enää ollut rajoja.
 
Koko talo oli nimetty Kustaa Aadolfille!
 
Se vain kummastutti, ettei omistus ollut pääoven vaan pienemmän sivuoven yläpuolella.
 

 
Erään toisen läheisen rakennuksen seinällä näkemässäni freskossa istuu hevosen selässä mitä ilmeisimmin samainen Kustaa.
 
Mutta näyttää ihan siltä, että häneltä kuvassa anellaan armoa. Miten tämä ja sankarina kunnioittaminen sopivat yhteen?
 
Voisiko ehkä Sir Alfred selittää?
 

 
Sitten toinen hevosmies Stuttgartin vanhan raatihuoneen sisäpihalta, jota opaskirja kehuu seuraavasti:
 
"Der repräsentative Innenhof mit den prachtvollen Arkaden gilt als der wohl schönste jener Zeit in Deutschland."
 

 

 
Korskean ratsun selässä istuu 1445-96 elänyt Württembergin ensimmäinen herttua Graf Eberhard "im Bart", kreivi Eberhard "Partaniekka", joka miekanheiluttelun lomassa ehti perustaa Tübingenin yliopiston.
 
Jälleen kysymys. Voiko herttua olla samanaikaisesti kreivi tai päinvastoin?
 
Mutta annetaanpa lopuksi myös pikku Klausin kysyä.
 
Fragt der kleine Klaus:
- Mami, hast du nicht gestern gesagt, unser Baby hat deine Augen und Papis Nase?
- Ja, mein Kläuschen.
- Dann renn mal in Babys Zimmer, denn jetzt hat es Opas Zähne!

 
Bis bald,
 

 

 

  Näpsäyttämällä yllä olevaa logoa
pääset katsomaan vanhoja Moninkertaisia Hupeja.