Dinkelsbühlin kaduilla ja kujilla
 

 
Moninkertainen hupi
7/2004
 
Heinola 16.11.2004
 
Hyvät Ladyt ja Gentlemannit!
 
Saksan-reissu on onnellisesti takanapäin, ilman mainittavia kommelluksia — mitä nyt paluumatkalla Münchenin asemalla unohdin juuri ostamani cd-levyn työntökärryn pieneen koriin. Kolme viikkoa sujahti kuin siivillä nuohotessani monien minulle uusien kaupunkien katuja.
 
Usein sanotaan, ettei Saksa ole matkailumaa.
 
Ja katin kontit!
 
Saksa on täynnään mielenkiintoisia, tyylikkäitä ja viihtyisiä kaupunkeja, jotka huokuvat historiaa paljon enemmän kuin olen luullut. Sodan tuhoamat rakennukset on monin paikoin korjattu täysin entiselleen vanhaa kunnioittaen.
 
Erityisen viehättäviä ovat muurien ympäröimät pikkukaupungit porttitorneineen, hienona esimerkkinä Dinkelsbühl, jossa jo viimeksi olimme Kustaa Aadolfin jalanjäljillä.
 
Tässä vielä uudelleen kuva Gustav-Adolf-Hausesta (Punainen rakennus torneineen):
 

 
Edellisessä kuvassa oikealla näkyy hieman tuomiokirkon päädyn sivuseinää. Jos kaupunki onkin pieni, vain 12.000 asukasta, ei samaa voi todellakaan sanoa sen jykevän komeasta Pyhälle Yrjänälle omistetusta pyhätöstä.
 
Mutta Saksassahan tämä ei ole mitenkään tavatonta.
 
Vuosina 1448-1499 myöhäisgoottilaiseen tyyliin rakennettua Münster St. Georgia pidetään yhtenä eteläisen Saksan kauneimmista hallikirkoista (Hallenkirche).
 
Valitettavasti vain näin pieni osa kirkosta mahtui kuvaan.
 

 
Kirkon poikkeuksellinen valoisuus helpotti kuvaamista.
 

 

 
Pienellä aukiolla Münsterin vieressä kohoaa patsas, joka on omistettu Dinkelsbühlissä syntyneelle Christoph von Schmidille - jota voinee kutsua Saksan Topeliukseksi.
 
Vuosina 1768-1854 elänyt teologi ja nuortenkirjailija tunnetaan parhaiten joululaulun "Ihr Kinderlein kommet" runoniekkana. Sävelmä on Johann Abraham Schulzin (1747-1800) käsialaa.
 
Tässä tapauksessa voidaan puhua sanoittamisesta, sillä Schmidin runo syntyi vasta vuonna 1828 eli 28 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.
 
Sangen tuttu on laulu meille suomalaisillekin Kyllikki Solanterän suomentamin sanoin "Te lapsoset, lapsoset kiiruhtakaa".
 

 

 
Tämä näkymä on Dr.-Martin-Luther-Straßelta.
 

 
Viime kerralla pyysin apua sanojen Dinkel ja Bühl selvittämiseksi. Ja sainkin sitä sekä Sir Samiltä Berliinistä että Sir Andrew'lta Heinolasta. Kiitokset heille!
 
Selvisi, että Dinkel tarkoittaa spelttiä (Triticum spelta), jo antiikin aikoina viljeltyä nykyvehnän alkumuotoa. Bühl taas merkitsee kumpua ja kukkulaa.
 
Joten voin sanoa käyneeni Baijerin Vehnäkukkulalla.
 
Aiemmassa MH:ssa kerroin myös kaskun pää ylöspäin roikkuvasta lepakosta, josta muut lepakot sanoivat: "Ach, die hat den Yoga-Fimmel!"
 
Kysyin mitä sana Fimmel tarkalleen tarkoittaa, ja Sir Sam vastasi: "Sanan "der Fimmel, -s, -" voinee kääntää sanalla "vimma". Kyse on puhekielestä."
 
Seuraavassa kuvassa, Dr.-Martin-Luther-Straßen päässä, näkyy Rothenburger Tor.
 

 
Verrytelläänpä sitten välillä saksan kielellä.
 
Herr Schulz erzählt seiner Frau:
- Es gibt Kamele, die können zehn Tage arbeiten, ohne zu saufen.
- Es gibt aber auch Kamele, seufzt die Frau, die können zehn Tage saufen, ohne zu arbeiten.

 
Se, että vitsin henkilöillä ja joululaulun säveltäjällä on sama sukunimi, on täydellinen sattuma. Voin vakuuttaa!
 

 
Edellinen kuva on näpätty Segringer Straßelta, seuraava kuva saman kadun yläpäästä, Segringer Torin luota.
 

 
Ja tässä Segringer Torin torni Kapuziner Wegiltä kuvattuna.
 

 
Der Ferrarifahrer sieht im Rückspiegel einen Mopedfahrer, der gerade überholen will. Das darf natürlich nicht sein, und so gibt er Gas. Er beschleunigt auf 160, dann auf 170, aber das Moped bleibt ihm auf den Fersen.
 
Bei 200 lässt er das Fenster herunter und schreit zum Mopedfahrer:
- Hast wohl einen Tiger im Tank!?
- Nee, Jacke in der Tür!

 

 
 
Seuraavaan kertaan,
 
 

 

 

  Näpsäyttämällä yllä olevaa logoa
pääset katsomaan vanhoja Moninkertaisia Hupeja.