Spiez-Hondrich, Sveitsi 25.6.2005

Grüezi!
 
Lentäessäni torstaina 23.6. Köpiksen kautta tänne Sveitsiin luin Blue1:n koneessa Hesarista vaivaisen yhden palstan pikku-uutisen: edellisenä päivänä olivat kaikki Sveitsin junat pysähtyneet pariksi tunniksi sähkökatkon vuoksi, tuntemattomasta syystä.
 
Mutta Sveitsin lehdissä tapaus oli tietenkin etusivujen kirkuva pääuutinen: "CHAOS...".
 
Perjantaina tapausta vatvottiin sivutolkulla ja tänään lauantaina nähtiin siinä jo humoristisiakin piirteitä. Tässä Berner Oberländerin kakkossivulta pilapiirros, jonka lehti on lainannut ranskankielisestä lehdestä Le Temps.
 
 
Sveitsiläisten täsmällisyys ei kärsinytkään kolausta, se pelastettiin. Pysähtyiväthän maan kaikki junat prikulleen samalla hetkellä!
 
Muistui mieleeni pari vanhaa koululaisvitsiä Sveitsistä. Niihin aikoihin kun kävin oppikoulun alaluokkia Forssassa, ilmestyi nuortenlehti nimeltään Kimmo (jonka maskottina ja sarjakuvasankarina oli Kimmo-terrieri.) Ellen aivan väärin muista kumpikin juttu on siitä peräisin.
 
Pekalla oli maantiedossa vaikeuksia: hän ei millään oppinut muistamaan Sveitsin nimeä. Vihdoin opettaja keksi konstin:
- Pekka, muistat Sveitsin helposti, kun vain panet s-kirjaimen perään sanan veitsi!
 
Seuraavana päivänä Pekan nähdessään opettaja kysyi:
- No, Pekka, mikäs sen alppimaan nimi taas onkaan?
- Spuukko!
 
Samainen opettaja virkkoi kerran maantiedon tunnilla:
- Tänään me sitten hyppäämmekin alppien yli - suoraan Italiaan!
 
Spiez-Hondrich, Sveitsi 27.6.2005
 
Grüezi!
 
Innovaatioitten aika ei ole ohi teekulttuurissakaan.
 
Tämän koin astuttuani eilen Interlakenin itäisellä asemalla Luzerniin menevään kapearaiteiseen junaan (joka Brünigin solaa ylittäessään joutuu käyttämään ahkerasti myös hammasrattaitaan).
 
Istahdin ravintolavaunun tuolille - ja siinä se oli edessäni pöydällä, uusi ihme: STICK tea!
 
 
Tietenkin uutuutta piti oitis kokeilla. Ja tietenkin valitsin listasta ainoan maustamattoman eli "klassista" Ceylonin teetä. Sen kyydittäväksi sain aprikoosikakkua kermavaahdon kera.
 
 
Kerrassaan hyvältä maistui tee, ei sitä sovi kieltää, eikä ollut kakunpalassakaan valittamista.
 
Merkittävä osuutensa tyytyväisyyteeni oli isolla lasisella teemukilla, jossa teen hieno aromi ja upea väri pääsivät oikeuksiinsa. Eipä tarvinnut lipoa teetä sormustimesta kuten niin usein.
 
Kaikkien suurten neonleimausten tavoin teetikkukin on loppujen lopuksi rakenteeltaan sangen yksinkertainen: nelikanttinen rei'itetty putki, materiaalina ilmeisesti alumiini.
 
Tässä käyttämäni historiallinen ;-) tikku, jonka tietenkin nappasin talteen tarkempia tutkimuksia ja kuvauksia varten.
 
 
Enpä luule, että teetikusta on runsaat puoli vuosisataa valtaa pitäneen teepussi-hiirulaisen haastajaksi. 
 
Kahvilanpitäjille se lienee kuitenkin mieleen, sillä se hoitaa samantien tärkeän tehtävän sokerin, hunajan, sitruunan, rommin sekoittajana, helposti kähvellettävän teelusikan sijasta. Ainakaan minulle ei tuotu lusikkaa.
 
Lienenkö ajastani jäljessä uhotessani nyt teetikusta. Vai muistaako joku teistä nähneensä jo aiemmin mokoman?
 
Grüessli
 
 
 
Moninkertainen Hupi netissä:
 
http://artos.pp.fi/monihupi.htm