Grüezi wieder!

 

Seilasin eilen Euroopan sieluksi sanotulla Bodenseellä.

 

Aavan järven pohjoista rantaa hallitsee Saksa ja eteläistä Sveitsi, mutta on Itävallallakin rippunen rantaa järven itäpäässä. Järven ylitys autolautalla - "Die schwimmende Brücke" - Sveitsin Romanshornista Saksan Friedrichshafeniin kestää 41 minuuttia.

 

Nousin Romanshornissa sveitsiläiseen Thurgau-laivaan, joka tuntia myöhemmin jätti minut lännempänä Kreuzlingeniin. Täältä käyskelin apostolin kyydillä hieman epämääräisiä rantakatuja pitkin Saksan puolelle "Universitätstadt Konstanziin", kuten kyltti rajalla ylväästi ilmoitti.

 

Totesin omakohtaisesti, että puheet Sveitsin ja Saksan - ja samalla koko EU:n - välisen rajan vuotamisesta eivät ole tuulesta temmattuja. Toki rajalla oli pikkuinen tullikoppi, mutta helteisessä säässä sen ovet olivat selko selällään eikä sisällä näkynyt ristinsielua. Ohitin paikan yhtä sujuvasti ja huomiota herättämättä kuin jättipoppelin Heinolan rantapuistossa.

 

Konstanzin rantakadulla tuli sitten vastaani yksi merkillisimpiä joukkoliikennevälineitä, mitä milloinkaan olen nähnyt: seitsemän (7) hengen velobussi. Kuvassa kuski viettää lepotaukoa.

 

 

Kysymyksessä on siis polkupyörä, jossa kuski ja kuusi kyytiläistä istuvat ympyrän muodossa kuin kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritarit ainakin. Tietenkin kingi eli kuski ohjaa menoa itsevaltiaan ottein rattia pyöritellen. 

 

Vaikka matkustajat joutuvat itse hikoilemaan eli polkemaan vekotinta eteenpäin, ei kyyti ilmaista ole: aikuisilta 2 euroa, lapsilta ja nuorilta 1 euro. Bussi pysähtyy pyynnöstä missä tahansa.

 

Valitettavasti en onnistunut näkemään velobussia täydessä lastissa Konstanzin kiitettävän laajoilla kävelykatu-alueilla. Olisi varmaan ollut huvittava näky.

 

Asiasta kiinnostuneet voivat surffata velobussin nettiosoitteseen:

 

http://www.velo-bus.de/

 

Eräällä Konstanzin avaralla kävelykadulla, jota ilmeisesti voi luonnehtia kaupungin olohuoneeksi, seisoi tämä metalliratsu, suuri lasten suosikki. Sen selkään kiipijöitä riitti lähes tauottomasti.

 

 

Huomaatko hepan merkillisimmän piirteen? Sillä on - kahdeksan kaviota!

 

Lippu humman takana ei ole Suomen vaan Konstanzin oma, selvimpänä erona punainen raita.

 

Pientä väkeä riitti myös näitten veikeitten pupukalojen parissa. Vai lienevätkö kalapupuja?

 

 

Sen sijaan tätä meikäläistä hykerryttänyttä laattaa kadun pinnassa aivan edellisten lähellä huomasi tuskin kukaan muu.

 

Kissa vaakunassa!

 

 

Voisikohan joku teistä surffailla ja ottaa selvää, mistä on kysymys? Minä kun palaan laajakaistani ääreen vasta parin viikon kuluttua, ja surffailu langattomilla yhteyksillä on paitsi hidasta myös perin kallista näillä ulkomaisilla roaming-hinnoilla.

 

Palatessani Konstanzista Sveitsin puolelle sveitsiläisellä intercity-junalla raja vuoti jälleen kuin seula: minkäänlaista valvontaa ei ollut.

- Meine Frau wollte im Urlaub in die Schweiz. Ich wollte unbedingt an die See.
- Na und, wie hat's dir in den Alpen gefallen?

Grüezi, wieder!

 

Aiemmin tänään lähettämässäni Moninkertaisessa Hupissa pyysin teitä selvittämään kissavaakunan arvoitusta. Laatassahan oli vaakunan ohella tämä teksti:

 

HANDELSTADT
KONSTANZ

 

PATRIZIERGESELL-
SCHAFT ZUR KATZ

 

Ensimmäisenä ennätti pyyntöni täyttämään Sir Sam Berliinistä. Tästä hänelle suurkiitos!

 

Kuin pähkinänkuoreen hän tiivisti selvityksensä:

 

"Patrizier oli keskiajalla jotain sellaista kuin "Vornehmer Bürger". Ei siis välttämättä aateliset, vaan henkilöt, joiden ylipäänsä katsottiin olevan "jalosta puusta veistetty". Patriziergesellschaft voisi funktioltaan olla ollut jotain vastaavaa kuin nykyiset palvelujärjestöt."

 

Lisäksi Sir Sam lähetti netistä löytämäänsä mielenkiintoista tekstiä, joka valottaa asiaa lähemmin.

 

"Der Süwestdeutsche Arbeitskreis für Stadtgeschichtsforschung widmete seine 40. Arbeitstagung, die von der "Löblichen Singergesellschaft von 1501 Pforzheim" sowie von der Stadt Pforzheim unterstützt wurde, dem sozial- und kulturgeschichtlichen Phänomen der "Trinkstube". Die Trinkstube als Ausformung der durch Eid oder Gelöbnis konstituierten Einung wurde dabei im zeitlichen Nacheinander der stärker korporativ bzw. herrschaftlich-obrigkeitlich gebundenen städtischen Gesellschaft des 13. bis 17. Jhs. als ein "sozialer Ort" ersten Ranges für Patriziat, städtische Führungsgruppen und politische Zunft diskutiert."

 

"Dr. Christoph Heiermann, Dresden, konzentrierte sich in seinem Vortrag auf die Konstanzer Gesellschaft "Zur Katz" und auf die Grenzen sozialer Exklusivierungstendenzen innerhalb der patrizischen Trinkstuben. In der Konstanzer "Katz" jedenfalls gab es im Spätmittelalter eine auffällig hohe Fluktuation zwischen Zünften und Geschlechtern, der erst im 16. Jh. in der Entwicklung hin zum "Tugendadel" strikte soziale Grenzen gezogen worden seien. Überdies hat man während des 15. Jhs. in der "Katz" Personen ohne Bürgerrecht und Niederadlige aus der Umgebung aufgenommen, genauso wie Katz-Gesellen Mitgliedschaften in Adelsgesellschaften der Bodenseeregion erwarben. Die Konstanzer Patriziergesellschaft habe den Rahmen städtischer Gemässheit überschritten, denn die Mitglieder der "Katz" orientierten sich an den überstädtischen Netzwerken der grossen Handelsgesellschaften wie an den regionalen Netzwerken städtischer und ländlicher Führungsgruppen."

 

 

Grüessli
 

 

 

Die Antwort:

Der Elefant kann Flöhe haben, aber der Floh keine Elefanten.

Moninkertainen Hupi netissä:
 
http://artos.pp.fi/monihupi.htm