Miksi kokki pelkää muusikoita?
Entä mikä on vihollisen vastakohta?
 
Vastaukset lopussa.
 

 
Heinola 21. marraskuuta 2006
 
Hyvät ystävät!
 
 
Keskustelu sveitsiläisistä kummallisuuksista jatkuu.
 
Sir Lawrence on lähettänyt Moninkertaiselle Hupille oivasti perustellun näkemyksensä nenänkaivuun meille suomalaisille salatuiksi jääneistä sveitsiläisistä merkityssisällöistä.
 
"Se mainos on kyllä ihmeellinen. Se varmaan liittyy jotenkin kansalliseen perinnesanontaan. Sveitsissä nenän kaivaminen saattaa olla liitetty jonkinlaiseen jahkailuun ja ällistelyyn, jossa ei osata tehdä ratkaisua. Mainoksessahan selvästi kehotetaan lopettamaan pähkäily ja tekemään päätös.
 
Siis samalla tavalla – tai tietysti eri asiaa tarkoittaen – Koillismaalla sanotaan esimerkiksi, että "nyt tuli ruupera ottaan". Siis sanonta, jota voi käyttää sanaleikin ja käsitetarkoituksellisuuden vuoksi hyväksi mainoksessa.
 
Lukijat itseasiassa nauttivat siitä ja siten syntyy mainostajan tavoittelema myönteinen ajatus tai ahaa-elämys."
 


Mitä tulee retkeilymaja-merkin kummallisesti kallellaan olevaan puuhun, Sir Simon lähetti lyhyen – mutta sitäkin lakoonisemman – selityksen, jonka oikeellisuutta tuskin kukaan pystyy kiistämään:
 
"Vinossa seisova puu tiätysti kertoo, jotta retkeilymaja on tuulisella paikalla..."
 
Se hyvä puoli asiassa on, että puu kaatuu, jos tai kun on kaatuakseen, talosta poispäin.
 
Vai mitä?
 

MAINOSKATKO


 

 



OHJELMA JATKUU


Ei kioskin tarvitse olla neliskulmainen tönö. Myös maitotonkka toimii mitä mainioimmin kioskina, kunhan vain on tarpeeksi iso.
 
Ja tämä on tietenkin todistettu lehmien hallitsemassa Sveitsissä. Missäpä muuallakaan olisi valmistettu tarkoitukseen sopivia mammuttimaisia maitotonkkia.
 

 


– Miksi ihmeessä olet ruvennut juomaan tenua?
– No, kun olin koulussa aina luokan priimus.
 


Tämä on Burgdorfin linna Zürichin ja Bernin välillä.
 

 
Ja tässä itse kaupunkia, sen viehättävää Altstadtia.
 

 
Edelliset kuvat näppäsin linnaan johtavan kujan varrelta. Sen alkupäässä törötti eriskummallinen liikennemerkki. Lisäkilpi ilmoittaa: "Vain kirjallisella luvalla tai vinjetillä".
 

 

 
Osaako kukaan teistä kertoa, miltä ihmeen kulkupeliltä – tai mönkiäiseltä – on kulku linnaan kielletty?
 
Sen voin käsi sydämellä vakuuttaa, ettei kysymyksessä ole trikkikuva, jonka olisin tietokoneella näpräillyt.
 
Se on tietysti mahdollista, ehkä todennäköistäkin, että joku on kurillaan lisännyt jättiötökän jälkeenpäin kilpeen. Jos näin on, täytyy vain sanoa, että on tosi taitavasti tehty!
 
Toinen arvoitus, joka kipeästi kaipaa selitystä on tuo vinjetti: mitä tekemistä sillä on liikennetolpassa?
 
Sivistyssanakirjan mukaan on "vinjetti (ransk. vignette, oik. pieni viiniköynnös), kirjan nimiö- tai loppulehdelle, kappaleen alkuun tai loppuun ym. painettu pienehkö koristekuvio, joka alk. esitti viiniköynnöstä".
 
No, keksin pyytää kaiken tietävää Googlea apuun, ja se johdattikin minut tiedon lähteille. Siis Wikipediaan. Sieltä löytyi sanalle oitis monia selityksiä, joista tämä soveltunee tapaukseemme:
 
"Vignette (road tax), in some European nations, small, coloured stickers affixed to motor vehicles to indicate road tolls have been paid".
 
Vinjettejä mekin siis takavuosina liimailimme autojemme tuulilaseihin merkiksi autoveron maksamisesta – raaputellaksemme niitä sitten kiukkuisina vuoden kuluttua pois.
 


(Tässä häthätää näpertämäni vinjetti.)
 
yötyään ravintolassa tukevan aterian äidinkielen lehtori Pöntinen ilmoitti tarjoilijalle haluavansa maksaa. Kun tämä sitten toi laskun, siinä luki:
– 1 hernekeito, 6 euroa.
 
Pöntinen viittasi sormellaan laskuun ja tokaisi tarjoilijalle:
– Kuulkaapas hyvä neiti, tässä laskussa pitäisi olla kaksi teetä.
– Voi, anteeksi kamalasti! Käyn sen heti korjaamassa.
 
Hetken kuluttua tarjoilija palasi takaisin ja ojensi Pöntiselle korjatun laskun:
– 1 hernekeito ja 2 teetä, 11 euroa.
 

 
Kokki pelkää muusikoita, koska hän potee hyönteiskammoa.
Vihollisen vastakohta on tietenkin kirjallinen.