Moninkertaisen Hupin hakemisto
 
 
Moninkertainen Hupi
 
Heinola 4.2.2007
 
 
Luepa kolmiossa oleva teksti reippaasti ääneen!
 

 
Luitko tekstin varmasti ääneen?
 
Hyvä. Vilkaise nyt Moninkertaisen Hupin loppua!
 
Pro Musica Classica -sivustojeni Nuo kriitikot! -sivulle olen kerännyt säveltäjien ja muusikoitten purevia ja samalla hykerryttäviä totuuksia kriitikoista.
 
Aivan äskettäin kartutin kokoelmaa kahden legendaarisen kapellimestarin lohkaisuilla.
 
Mitä ilmeisimmin nämä maestrot ovat käyttäneet alunperin äidinkieltään, Leopold Stokowski englantia ja Pierre Monteux ranskaa. Olen kuitenkin suomentanut tekstit saksankielisestä musiikkikaskukirjasta. Toivottavasti ajatusten oikeat sävyt ovat silti tallella.
 

 
Leopold Stokowski
 
Vaarallisimpia ovat ne kriitikot,
jotka eivät ymmärrä asioista mitään,
mutta kirjoittavat hyvin.
 

 

 
Olin liian laiska soittaakseni viulua.
 
Niinpä opettelinkin soittamaan selloa,
koska sitä soittaessani sain ainakin istua.
 
Kun sitten tulin liian laiskaksi myös sellistinä,
ryhdyin kapellimestariksi.
 
Ja jos minusta vielä kerran tulee
liian laiska johtamaan orkesteria,
ryhdyn tietenkin — kriitikoksi!
 

 
Monteux — jonka tähtihetkiin kuului Stravinskin Kevätuhrin suureksi skandaaliksi yltynyt kantaesitys Pariisissa 1913 — ei johtanut koskaan ulkoa. Kun häneltä tiedusteltiin, miksi hän aina piti partituuria edessään, hän vastasi:
— Minä olen kapellimestareista ainoa, joka yhä osaa johtaa partituurin mukaisesti!
 
Otto Klemperer Myös Otto Klemperer kuului viime vuosisadan legendaarisiin tahtipuikon heiluttajiin. Hänen impressaarionsa nimi sattui olemaan Mendelssohn.
 
Ollessaan konserttimatkalla Buenos Airesissa herrat astelivat levykauppaan, jossa maestro kysyi myyjältä Klempererin levytystä (siis omaansa) Mozartin Pienestä yösoitosta.
— Ei, meillä on Eine kleine Nachtmusik vain Erich Kleiberin ja Bruno Walterin johtamana.
— Mitä! Eikö teillä muka ole minun levyäni?
— Ei! Mutta kukas te oikein olette?
— Minä olen itse Klemperer!
— No, entäs sitten tämä toinen herra — hän on varmaankin itse Mozart?
— Ei. Hän on Mendelssohn!
 
Kerran orkesteriharjoituksissa Klemperer katkaisi soiton kiukkuisena ja ärjäisi:
— Kakkostumpetisti soittaa aivan liian kovaa!
Tähän ykköstrumpetisti huudahti:
— Mutta, herra professori, kakkostrumpetisti ei ole vielä paikalla.
— No, sanokaa hänelle sitten, kun hän tulee!
 
Harjoittaessaan erään toisen kerran Brucknerin sinfoniaa Klemperer huomasi kahden käyrätorvensoittajan juttelevan keskenään. Hän keskeytti soiton äkkiä ja sanoi tuimasti:
— Meidän täytynee lakata soittamasta, ettemme häiritse näitten herrojen hauskanpitoa!
 
Itse asiassa legendaarisia kapellimestareita oli viime vuosisadalla loputon liuta! Kaskujen lukumäärällä mitattuna Thomas Beecham oli heistä ehdoton ykkönen: varsinainen koiranleuka!
 
Thomas Beecham Johtaessaan Carmen-oopperan harjoituksia Beecham huomautti mylvivään tyyliin laulaneelle miessolistille:
— Voisitteko, hyvä herra, pitää mielessänne, että teidät on kiinnitetty toreadorin rooliin eikä härän!
 
Kerran Beecham sattui kuulemaan, kun kapellimestari Malcolm Sargent, yksi hänen kovimmista kilpailijoistaan, kertoili kokemuksiaan konserttikiertueelta Israelissa.
— Kuvitelkaa, ollessani kerran kävelyllä oli aivan hiuskarvan varassa, etten joutunut attentaatin uhriksi. Arabiterroristit ampuivat minua kohti kaksi revolverin laukausta!
 
Tähän Beecham:
— No, enpä olisi millään uskonut, että arabeilla on niin hyvä musiikintuntemus!
 
Vieraillessaan Zürichissä johtamassa Beecham päätti olla kohtelias ja tervehtiä muusikoita saksaksi, vaikkei hänen kielitaitonsa hääppöinen ollutkaan. Niinpä hän sanoi:
— Meine Weiber und Männer!"
 
(Olisi tietenkin pitänyt sanoa: Meine Damen und Herren!)
 
Sitä, ettei huolinut orkesteriinsa naismuusikoita, Beecham perusteli seuraavasti:
— Jos naissoittajat ovat kauniita, he häiritsevät muusikoitani. Jos taas he eivät ole kauniita, he häiritsevät minua!
 
Täyttäessään 70 vuotta Beecham kutsui paljon väkeä juhlalounaalleen. Kun sitten alkoi tulla roppakaupalla onnentoivotuksia ja sähkeitä niiltä, jotka olivat estyneitä saapumasta, Beecham kyseli murheellisin ilmein:
— Eikö ole tullut mitään Mozartilta?
 

 
Kaikki kaskut olen poiminut kirjasta Heitere Anekdoten um Musik und Musiker (gesammelt von Julius Bächi, Atlantis Musikbuch-Verlag, Zürich und Mainz), jonka ostin tammikuun alussa Linzissä.
 
Kiitokset Sir Matthew'lle kolmiotestistä ja Sir Simonille pianistipiirroksesta!
 

 
Luitko kolmion tekstin ääneen näin:
A bird in the bush?
 
Ihan varmastiko?
 
No, jos luit, luit väärin.
Sinun olisi pitänyt lukea näin:
A bird in the the bush.
 
Katsopas tarkemmin uudelleen!
 

 
Oletko muuten koskaan käväissyt Nuo kriitikot! -sivulla?
Jos et, nyt on korkea aika!
Tässä linkki, napsauta!
 
Nuo kriitikot!