Moninkertaisen Hupin hakemisto
 
 
Moninkertainen Hupi
 
Kandersteg, Sveitsi · 3.1. 2008
 
 
Joulupukki alpeilla
 
 
U
sko tai älä, mutta Sveitsin alpeilla on kylä, jonka nimi on Joulupukki!
 
Istut kapearaiteisessa vuoristojunassa. Se on lähtenyt Brigistä, joka sijaitsee eteläisessä Sveitsissä, Valais'n eli Wallisin kaksikielisessä kantonissa, kuuluisan Simplonin tunnelin suulla.
 
Olet matkalla turisteja kuhisevaan Zermattiin, joka saa kiittää maineestaan yläpuolella ylväänä kohoavaa Matterhornia, Sveitsin tunnusvuorta.
 
Kun sähköjuna on hammasrattaitaan sitkeästi pyöritellen saanut kiskotuksi itsensä matkan puoliväliin, se pysähtyy hetkeksi levähtämään asemalle, jonka seinällä lukee – St. Niklaus.
 

 
Mutta sehän on englanniksi Santa Claus. Ja sitä rataa suomeksi Joulupukki!
 
Mutta jo juuri ennen junan pysähtymistä olet monien muitten turistien tavoin hieraissut silmiäsi huomattuasi radan vieressä kohoavan valtavan joulupukki-patsaan!
 
Se on maailman suurin joulupukki, mikäli kyläläisten sanaan on luottaminen.
 

 
Mutta miksi ihmeessä pulskan pyöreästä joulupukista on tehty sutjakka neliskulmainen olento?
 
No, asiahan täytyy selvittää. Niinpä hyppäätkin junasta ja lähdet astelemaan alas kylän keskustaan johtavaa kujaa.
 

 
Kujan oikealla laidalla, pankin lasisen fasadin vieressä, huomaat joulupukin modernin muotokuvan. Ei ollenkaan hassumpi!
 

 

 
Kun vielä kuljet vähän matkaa ja käännyt vasemmalle, valkenee sinulle vihdoin joulupukin salaisuus.
 
Joulupukin patsas onkin kirkontorni!
 

 
Kirkon edustalla on vuoristo-oppaitten muistomerkki, oikeastaan montakin.
 

 

 
St. Nikolausin katolisen seurakunnan nykyaikainen kirkko on niin ulkoa kuin sisältäkin – sanoisinko – "aaltomainen". Kirkkosali on muodoltaan Lahden Ristinkirkkoakin levitetympi viuhka.
 
Askeettisen pelkistetyssä kirkkosalissa alttarin vanhat koristeelliset esineet hätkähdyttävät aluksi vastakohtaisuudellaan.
 

 
Alttarin vasemmalla laidalla on kaunis jouluseimiasetelma.
 

 
Kirkon sisällä ei joulupukkia näy, ellei sitten jompikumpi alttaria vartioivista hahmoista ole Sankt Niklaus.
 

 

 
Lähtiessäsi tallustelemaan kirkolta kylän kujille tapaat tien oikealla puolella joulupukin pienoismallin.
 

 
Tämä joulupukinkuva koristaa viereisen seurakuntatalon ovenpieltä:
 

 
Kun käännät katseesi vasemmalle, huomaat joulupukin harrastelevan vuoristokiipeilyä kolkohkon betonisen koulutalon seinällä.
 

 
Kapelta kujalta katsottuna joulupukki vaikuttaa vielä jättimäisemmältä.
 

 
Syvä rauha vallitsee uudenvuodenpäivänä kylän vanhalla pääraitilla. Joulupukista huolimatta eivät turistilaumat tänne poikkea, vaan ajavat malttamattomina ohi kohti Zermattin houkutuksia.
 

 
Poikkeamalla raitilta vain muutamia askelia sivuun pääset kokemaan vielä läheisemmin ja aidommin vanhan vuoristolaiskylän tunnelmaa.
 

 

 

 
Pulskat, hyvinvoivat kanat saavat "tutkia ympäristöään, kuopsia maata" ja toivottavasti myös "kylpeä pehkuissa" – kuten suomalaisessa "vapaan kananmunan" rasiassa lukee.
 

 
Kylän toisessa päässä on liikenneympyrä – tai miksikä sitä nykyään pitää sanoa – jonka keskellä pönöttää joulupukki, kuinkas muuten.
 

 
Se on melko saman näköinen kuin tornipukki, muttei nelis- vaan kolmikulmainen. Sitä paitsi se on kolminaamainen!
 

 
Toisin kuin kirkon joulupukki, joka joulunajan jälkeen joutuu laskeutumaan tornistaan alas varastoon odottamaan seuraavaa joulua, saa liikennepukki seurailla autoilijoitten törttöilyjä ympäri vuoden.
 
Palatessasi osut vuoristo-oppaitten museo luo. Sehän on selvää, että joulupukki kiipeilee myös sen seinällä – mutta ei toki ole tulessa, vaikka kamera niin väittääkin.
 

 

 
Liekö St. Niklaus solminut ystävyyssuhteen Suomen Turun kanssa. Vai onko tämä kujannimi muutoin selitettävissä?
 

 
Kun illan hämärtyessä päätät kierroksesi ja tulet asemalle, kylpee joulupukki jo sähkövaloissa.
 

 
 
Kaksi ensimmäistä kuvaa näppäsin junan ikkunasta 22.12.2007 matkalla Zermattiin, muut 1.1.2008.
 
 
Grüessli,
 
 
Sir Arthur
 
Moninkertaisen Hupin hakemisto