Päähakemisto Konserteissa koettua - hakemisto Tietoja

Arto Sakari Korpinen - Konserteissa koettua - 2

Brittenin konsertto kuin mittatilauspuku

Ralf Gothonille

Ralf Gothoni Lahden kaupunginorkesterin pianosolistina 15.10.1992 Lahden konserttitalossa, johtajana Osmo Vänskä. Ohjelmassa Barberin Adagio, Brittenin pianokonsertto ja Bartókin Konsertto orkesterille.

Jälleen kerran Lahden kaupunginorkesteri ja kapellimestari Osmo Vänskä jatkoivat menestyksekkäästi yhteisten voittojensa komeata sarjaa - suosiollisena avustajana tällä kerralla pianotaiteilija Ralf Gothoni.
Ohjelmassa oli kaksi suurta konserttoa, toinen solistin kera, toinen ilman. Niinpä tästä musiikin historian kolmen "suurehkon" B:n konsertista kehkeytyi valloittava soitannollisen kilpa, jossa jalosti tavoiteltiin yhteistä voittoa.
Kuin tyyntä myskyn edellä oli konsertin aloittanut Samuel Barberin Adagio jousille syvähenkisine, ylimaallista kauneutta huokuvine sävellinjoineen. Sävellyksen jännitteinen kaari kohosi alun tuskin kuuluvista pianissimoista huipennuksen huikean intensiiviseen hehkuun rauetakseen vaikuttavasti takaisin olemattomuuteen, täydelliseen hiljaisuuteen.
Osmo Vänskän ehyt näkemys runsaine pianissimosävyineen henki satuttavasti ajattomuutta ja rauhaa. Herkkävireinen ja soinnillisesti hienostunut tulkinta antoi mairittelevan kuvan LKO:n jousiston tasosta.

  
Mutta sitten pantiin tuulemaan. Lavalle astui lahtelaisyleisön suosikiksi kohonnut Ralf Gothoni, ja Benjamin Brittenin pianokonserton säkenöivä, räiskyvä toccata pääsi vauhtiin.
Kun 24-vuotiaan Brittenin konsertto vuonna 1938 kantaesitettiin, se sai moitteita The Musical Times -lehden kirjoittajalta William MacNaughtilta. Tämän mielestä Britten oli sortunut omaan näppäryyteensä, erehtynyt virheisiin, joista pahimpia olivat maun hairahdukset.
Kieltämättä nuori säveltäjä onkin ollut perin railakkaalla tuulella kirjavan värikästä teosta sommitellessaan. Hän ei ole välittänyt liiemmin valikoida tai tiivistää sanottavaansa, vaan yllättelee kuulijaa ylenpalttisilla nokkeluuksillaan.
Ja kun oma sävellystyyli ei tuossa vaiheessa ollut vielä ehtinyt kiteytyä, Britten on vippaillut sumeilemattomasti vaikutteita vanhemmilta kollegoiltaan. Yksi jos toinenkin teoksen käänne tuo mieleen Prokofjevin, mutta väliin tekisi mieli nostaa hattua myös Shostakovitshille.
Ehkä tässä onkin selitys Mstislav Rostropovichin hämmästyttävälta tuntuneelle lausunnolle Brittenin musiikista: "Niin paljon sydäntä - sellaista venäläisyyttä."
Joka tapauksessa Brittenin konsertto sopii kuin mittatilauspuku Ralf Gothonin temperamentikkaalle ja impulsiiviselle taiteilijanluonteelle. Ainakin on vaikeata kuvitella teokselle enää ilmeikkäämpää ja elävämpää tulkintaa. Eikä pianistin tekninen taituruuskaan jättänyt sijaa huomautuksille.
Kun myös Osmo Vänskä ja LKO musisoivat sydämensä halusta, rennon musikanttisesti ja mainiossa yhteisymmäryksessä solistinsa kanssa, oli lopputuloksena täysi kymppi. Ralf Gothoni näytti jo esityksen edetessä hyvin tyytyväiseltä lahtelaismuusikoitten suoritukseen. Hyväntuulisuus sekä kuului sävelissä että paistoi kasvoilta.

  
Väliajan jälkeen LKO pääsi esittelemään vielä vaativammissa puitteissa ihailtavaa kuntoaan ja venymiskykyään. Vuorossa oli Béla Bartókin Konsertto orkesterille, huippukapellimestarien ja virtuoosiorkestereitten näytösnumero niin konserteissa kuin äänilevyilläkin.
Bartokin teos ei ideoittensa ylenpalttisuudessa häviä Brittenille, pikemmin päinvastoin. Mutta Bartokin ajatukset aateloi persoonallisuuden ja nerouden leima. Sitä paitsi unkarilaismestari hallitsee häikäisevästi orkesterinkäytön hienoudet, sointipaletissa riittää toinen toistaan herkullisempia värejä ja sävytyksiä. Epäilemättä teos tulee musiikin historiassa säilyttämään vankan asemansa yhtenä vuosisatamme merkittävimmistä orkesteriteoksista.
Osmo Vänskän määrätietoisesti ja näkemyksellisesti johtamasta esityksestä nautti täysin siemauksin. Orkesterin hioutuneessa ja hallitussa soitossa upeasti toteutetut yksityiskohdat seurasivat tuhlailevasti toinen toistaan. Yhtenä erityisen sykähdyttävänä hetkenä mainittakoon trumpettien kutkuttavan herkullinen tulkinta konserton toisessa osassa Giuoco delle coppie, jossa soittimet lystikkäästi leikittelevät pareittain.

ARTO SAKARI KORPINEN

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 17.10.1992)


Tämän tiedoston teksti
copyright © 1997
Arto Sakari Korpinen
ASK

Päähakemisto Konserteissa koettua - hakemisto Tietoja