Päähakemisto Konserteissa koettua - hakemisto Tietoja

Arto Sakari Korpinen - Konserteissa koettua - 4

Osmo Vänskän

säihkyvä Jupiter

Osmo Vänskä Lahden kaupunginorkesterin Mozart-konsertin kapellimestarina Lahden konserttitalossa 12.12.1991, solistina Dilbér, sopraano. Ohjelman päänumeroina sinfoniat nro 1 ja 41 (Jupiter).

Mahtavien menestysten sivittämä Lahden kaupunginorkesteri elää voimansa tunnossa. Musisoimalla kerta toisensa jälkeen kuin kysymyksessä olisi henki ja elämä se yltää jatkuvasti tulkintoihin, jotka sähköisyydellään saisivat jopa metropolien hemmotellun yleisön polvilleen.
Heittäessään syyskauden viimeisessä konsertissa hyvästit Mozart-vuodelle 1991 LKO äityi - sanon tämän empimättä - kaikkien aikojen huikeimpaan, taiturillisimpaan, parhaimpaan Mozart-tulkintaansa. Loppua kohden pyörryttäväksi vauhdin hurmaksi ja säihkyväksi ilotulitukseksi yltynyt Jupiter-sinfonian esitys muistetaan pitkään merkittävänä käännekohtana, arvojen uudelleenarvioinnin hetkenä orkesterin taipaleella.
Luopumalla vanhoista pinttyneistä ajatuskuvioista, avaamalla puhki kulutettujen polkujen tilalle uusia uria, löydettiin tuiki tutuiksi luulluista sävelmaisemista kosolti huomiotta jääneitä kiehtovia näkymiä. Autenttisuuteen pyrkivän tulkintatyylin profeetoilta, Harnoncourtilta, Norringtonilta ja kumppaneilta, kerätyt vaikutteet sulatettiin Osmo Vänskän johdolla raikkaaksi ja ilmaisuvoimaiseksi lahtelaissynteesiksi.
Mozart-tulkinnoille usein ominaiset sirostelevat, puuterintuoksuiset rokokoo-sävyt puuttuivat nyt tyystin, jos kohta menuetti keinahtelikin viehkeämpänä kuin koskaan aiemmin. Sävelellisen kiihkon, voiman ja dramaattisuuden mestarina Mozart nostettiin Beethovenin rinnalle. Kaiken kaikkiaan esitys avasi imponoivia näköaloja niihin tulkinnan elävöittämisen mahdollisuuksiin, jotka pitkään vallalla ollut romanttinen tulkintatyyli jätti tyystin käyttämättä.

  
Sen, joka vuoden pituisen Mozart-huuman jälkeen tunsi jo olevansa nääntymisen partaalla, esitys virvoitti tuota pikaa halajamaan lisää tällaista. Tässä mielessä silmäys LKO:n tulevaan ohjelmistoon tuottaa pettymyksen. Ensi kevättä hallitsee Tshaikovski kaikkine seitsemine sinfonioineen (mukana myös Manfred), ja Mozart loistaa täydellisellä poissaolollaan! Onko näin tiukka vieroitushoito viisasta?
Kuriositeettina ja kiinnostavana vertailukohtana kuultiin Mozartin esikoissinfonia, joka on kahdeksanvuotiaan pikkupojan kirjoittamaksi hämmästyttävän täysipainoista musiikkia. Tosin isä-Leopoldin käden voi hyvin kuvitella olleen tukena kynän piirtojen ohjailussa.
Konsertin solisti, koloratuurisopraano Dilbér, hurmasi lahtelaisyleisön täydellisesti. Mozartin motetissa Exsultate, jubilate hänen ihastuttavan kaunissointinen, hopealle hohtava äänensä solisi kirkkaana kuin vuoristopuron vesi. Tulkinnan herkkä ja ehyt aistikkuus ei liioin jättänyt toiveille sijaa.

ARTO SAKARI KORPINEN

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 15.12.1991)


Tämän tiedoston teksti
copyright © 1996
Arto Sakari Korpinen
ASK

Päähakemisto Konserteissa koettua - hakemisto Tietoja