•
hakemisto 2000
Jäähyväiset Haydnin tapaan
Sinfonia Lahden jäähyväiskonsertti
Lahden konserttitalossa 10.2.2000
Osmo Vänskä
Petri Kaskela, viulu
Sanna Palas, sello
Lasse Junttila, oboe
Kjell Häggkvist, fagotti
- Jean Sibelius: Pelléas ja Mélisande
- Joseph Haydn: Sinfonia concertante B-duuri
- Joseph Haydn: Sinfonia nro 45 fis-molli "Jäähyväissinfonia"
•
hakemisto 2000
hkei aivan tippa silmäkulmassa, mutta melkein, seurattiin torstai-iltana Lahden kaupunginorkesterin hyvästijättöä konserttitalolle, joka on ollut sen kotina runsaat 45 vuotta. Uuden Sibeliustalon iloiseen odotukseen sekoittui aimo annos haikeutta ja kaipausta, sillä vanhassa konserttitalossa ehdittiin kokea mittaamattomasti rikkaita musiikkielämyksiä orkesterin ja sen taiteilijavieraitten seurassa.
Mutta kuulijat eivät toki olleet tulleet jättämään talolle jäähyväisiä. Konserttitalo on ja pysyy edelleen yhtenä lahtelaisen musiikkielämän keskeisistä tyyssijoista. Soolo- ja kamarimusiikin esittämiselle loistavasti soveltuva konserttisali jatkaa perinteitten kultaamaa elämäänsä talon rakennuttajana ansioituneen säveltäjä Felix Krohnin nimeä kantaen.
Haydnin Jäähyväissinfoniaa parempaa teosta tämän konsertin päätösnumeroksi ei voi kuvitella. Kuten Haydnin orkesterin soittajat runsaat kaksi vuosisataa sitten puhalsivat lahtelaismuusikotkin kukin vuorollaan kynttilänsä sammuksiin ja hissuttelivat pois lavalta. Kahden viimeisen viulistinkin häivähdettyä vallitsi salissa hetkisen pilkkonen pimeys.
Perin yksinkertaisin keinoin ja kynttilät ainoana rekvisiittana toteutettu "happening" otti yleisön täysin valtoihinsa. Tiivistunnelmaisen esityksen jälkeen lavan eteen permannolle marssinutta orkesterin rivistöä juhlittiin pitkään ja hartaasti.
Sinfonia Lahti on niittänyt laakereita nimenomaan Sibeliuksen, mutta myös muitten suomalaisten säveltäjien erinomaisena tulkkina. Niinpä joskus kuulee arveluja, ettei orkesteri yltäisikään vastaavan tasoisiin suorituksiin muun kantaohjemiston kuten wieniläisklassikkojen musiikin parissa.
Toivottavasti epäilijät olivat nyt paikalla, sillä Osmo Vänskän ja LKO:n Haydn-tulkinta kohosi kansainvälisestikin mitaten huipputasolle. Alati elävän, ilmeikkään ja taiturillisen esityksen olisi voinut tallentaa levylle.
Ensimmäistä osaa kuunnellessa saattoi täysin siemauksin nauttia sävelten lennokkaasta menosta, verevästä jousisoinnista, painotuksien herkullisesta osuvuudesta, valojen ja varjojen aistikkaista vaihteluista. Hitaassa osassa viulut hellivät korvaa ihanan herkällä ja lempeällä laulullaan. Kynttilöitten sammutus -adagioon johtava vauhdikas presto ei olisi voinut kipunoida sähköisemmin.
Illan solistinumerona kuultu Haydnin konsertoiva sinfonia B-duuri viululle, sellolle, oboelle ja fagotille ei sisällöltään kohoa Jäähyväissinfonian ja muitten Haydnin mestariteosten tasolle: melko sovinnaisilta vaikuttavat teemat eivät juuri jää kuulijan mieleen.
Yhtä kaikki teos tarjosi neljälle orkesterin omalle solistille oivan tilaisuuden leppoisaan ja rattoisaan musisointiin. Petri Kaskela, Sanna Palas, Lasse Junttila ja Kjell Häggkvist soittivat kukin osuutensa aistikkaan musikaalisesti ja varmaotteisesti. Osmo Vänskä piti isällisesti huolen siitä, että kaikki sujui erinomaisessa yhteisymmärryksessä. Kaiken kaikkiaan muistoissa säilyvä ilta!
