|
Pro Musica Classica Arto Sakari Korpisen musiikkisivut | |
| Kritiikin valokeila 4/2000 | ||
|
pääsivu
hakemisto 2000 |
Kuin yksi jalo instrumentti Borodin-kvartetti
Sibeliustalossa 21.3.2000
| |
|
pääsivu
hakemisto 2000 |
Iillan teoksia käsiohjelmassa asiantuntevasti esitellyt Jaakko Haapaniemi kirjoittikin aivan oikein, että "ensimmäistä ja viimeistä kvartettoa lukuunottamatta niiden kantaesityksistä huolehti moskovalainen Beethoven-kvartetti, joka osallistui myös kvartettojen viimeistelyyn". Niinpä Lahden-konsertissa kuullut kvartettonsakin Shostakovitsh omisti nimenomaan Beethoven-kvartetin jäsenille, 13. kvarteton alttoviulisti Vadim Borisovskille ja 14. kvarteton sellisti Sergei Shirinskille. Tosiasioitten vääristyminen kaiversi Beethoven-kvartetin soittajien mieltä. Sitä paitsi Borodin-kvartetti ei tietenkään ole Dmitri Shostakovitshin vaan Aleksandr Borodinin nimikkokvartetti. Tältä Ruhtinas Igor -oopperan, kolmen sinfonian ja kahden jousikvarteton mestarilta kuultiin konsertissa viehättävä pieni sävellys ylimääräisenä numerona. Toki Borodin-kvartetillakin on vahvat siteensä Shostakovitshin musiikkiin. Sen soittamaa Shostakovitshin kaikkien kvartettojen levysarjaa pidetään 1900-luvun ehdottomana huippusaavutuksena alallaan. Kuuluisa on myös levy, jolla Borodin-kvartetti ja pianistilegenda Svjatoslav Richter soittavat Shostakovitshin pianokvinteton. Niin mestarillinen on tämä tulkinta, joka taltioitiin julkisessa konsertissa Moskovan konservatoriossa, ettei äänityksen kuivakkuuskaan pysty sen tenhoavuutta himmentämään. Borodin-kvartettia parempaa opasta sukellukselle Shostakovitshin sävelelten syvyyksiin ei voinekaan kuvitella. Vähäeleisesti mutta eläytyvästi muusikot välittivät säveltäjän sisäisiä tuntoja. Hänen usein traagiseksi tummuva sävelellinen sielunmaisemansa piirtyi alati esille aitona ja puhuttelevana. Yhtyeen vivahteikas, hiljaisia sävyjä palvova soitto oli täydellinen vastakohta nykyajan räävittömille desibelimässäilyille. Miten hellästi hivelivätkään korvaa esimerkiksi flageoletit äärimmäisessä pianissimossaan. Nekin osaltaan vakuuttivat, että Sibeliustalon sali tarjoaa kamarimusiikille hyvin nautinnolliset puitteet. Käsiohjelman varsinaiset ohjelmatiedot olivat luvattoman vaillinaiset. Kvartettojen osia ei mainittu lainkaan, ja kuulija tunsikin samoilevansa tuntemattomassa, pimeässä metsässä vailla kartan ja kompassin tukea. Pimeässä todellakin: valoa antoivat esitysten aikana vain soittajiin täsmäsuunnatut heittimet. Miellyttävämmältä olisi tuntunut edes himmeä valaistus koko salissa. Muutenkin valaistusmestari olisi voinut miettiä ja harjoitella takerrellen sujuneita hommiaan jo etukäteen. Kehuskellen on kerrottu, että Sibeliustalon salista on eliminoitu kuuntelunautintoa häiritsevät äänet täydellisesti. Mistä kummasta oli sitten peräisin se jyminä, joka pariinkiin otteeseen häiritsi soittoa? Aivan kuin joku olisi taivaalla kiirehtinyt illaksi kotiin! | |
|
| ||
|
Tämän tiedoston teksti: © Arto Sakari Korpinen
| ||