ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut  
Kritiikin valokeila • 4/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Kuin yksi jalo instrumentti

Borodin-kvartetti

  • Ruben Aharonian, 1. viulu
  • Andrei Abramenkov, 2.viulu
  • Igor Naidin, alttoviulu
  • Valentin Berlinski, sello

Sibeliustalossa 21.3.2000

  • Dmitri Shostakovitsh: Jousikvartetto nro 13 b-molli
  • Dmitri Shostakovitsh: Jousikvartetto nro 14 Fis-duuri
  • Ludwig van Beethoven: Jousikvartetto nro 10 Es-duuri "Harppu"
pääsivu

hakemisto 2000

S ibeliustalo tarjosi kamarimusiikin ystäville elämyksellisen juhlahetken. Yhden käden sormilla lienevät laskettavissa ne kerrat kautta aikain, jolloin Lahdessa on kuultu tämän veroista huipputason kamarimusisointia.
Borodin-jousikvartetti, jonka Moskovan konservatorion nuoret opiskelijat perustivat vuonna 1945, kuuluu eittämättä 1900-luvun legendaarisimpiin kamariyhtyeisiin. Vaikka soittajat ovat ehtineet vaihtua vuosien pitkässä saatossa useastikin, on perustajajäsenistä eli varsinaisista legendaarikoista mukana vielä sellisti Valentin Berlinski.
Eniten huomiota herättänyt muutos tapahtui vuonna 1978, kun ykkösviulisti Rostislav Dubinski kyllästyi silloisen Neuvostoliiton komentoon ja loikkasi länteen. Pianistivaimonsa Ljuba Edlinan ja sellisti Juli Turovskin kanssa hän perusti Borodin-trion, joka sekin on yltänyt maailmanmaineeseen.

•  •  •
Käsiohjelman mukaan Borodin-kvartetti tunnetaan Dmitri Shostakovitshin "nimikkokvartettina, jolle säveltäjä omisti useimmat 15 jousikvartetostaan". Tämä harhaluulo on todella valitettavan yleinen eikä se vastaa lainkaan tosiasioita.
Iillan teoksia käsiohjelmassa asiantuntevasti esitellyt Jaakko Haapaniemi kirjoittikin aivan oikein, että "ensimmäistä ja viimeistä kvartettoa lukuunottamatta niiden kantaesityksistä huolehti moskovalainen Beethoven-kvartetti, joka osallistui myös kvartettojen viimeistelyyn". Niinpä Lahden-konsertissa kuullut kvartettonsakin Shostakovitsh omisti nimenomaan Beethoven-kvartetin jäsenille, 13. kvarteton alttoviulisti Vadim Borisovskille ja 14. kvarteton sellisti Sergei Shirinskille. Tosiasioitten vääristyminen kaiversi Beethoven-kvartetin soittajien mieltä.
Sitä paitsi Borodin-kvartetti ei tietenkään ole Dmitri Shostakovitshin vaan Aleksandr Borodinin nimikkokvartetti. Tältä Ruhtinas Igor -oopperan, kolmen sinfonian ja kahden jousikvarteton mestarilta kuultiin konsertissa viehättävä pieni sävellys ylimääräisenä numerona.
Toki Borodin-kvartetillakin on vahvat siteensä Shostakovitshin musiikkiin. Sen soittamaa Shostakovitshin kaikkien kvartettojen levysarjaa pidetään 1900-luvun ehdottomana huippusaavutuksena alallaan. Kuuluisa on myös levy, jolla Borodin-kvartetti ja pianistilegenda Svjatoslav Richter soittavat Shostakovitshin pianokvinteton. Niin mestarillinen on tämä tulkinta, joka taltioitiin julkisessa konsertissa Moskovan konservatoriossa, ettei äänityksen kuivakkuuskaan pysty sen tenhoavuutta himmentämään.
•  •  •
Soittajien vaihtumisesta huolimatta Borodin-kvartetti on säilyttänyt korkean taiteellisen tasonsa. Mestariluokan jousikvarteteille on ominaista tulkinnan niin täydellinen yksimielisyys, että kuulija kokee kuuntelevansa yhtä ainoata suurta, jaloa instrumenttia. Tämä piirre aateloi yhä edelleen Borodin-kvartetin syvästi musikaalista ja timantiksi hioutunutta soittoa.
Borodin-kvartettia parempaa opasta sukellukselle Shostakovitshin sävelelten syvyyksiin ei voinekaan kuvitella. Vähäeleisesti mutta eläytyvästi muusikot välittivät säveltäjän sisäisiä tuntoja. Hänen usein traagiseksi tummuva sävelellinen sielunmaisemansa piirtyi alati esille aitona ja puhuttelevana.
Yhtyeen vivahteikas, hiljaisia sävyjä palvova soitto oli täydellinen vastakohta nykyajan räävittömille desibelimässäilyille. Miten hellästi hivelivätkään korvaa esimerkiksi flageoletit äärimmäisessä pianissimossaan. Nekin osaltaan vakuuttivat, että Sibeliustalon sali tarjoaa kamarimusiikille hyvin nautinnolliset puitteet.
•  •  •
Ludwig van Beethovenilta valitun Es-duuri-kvarteton hidas johdanto viipyili hätkähdyttävästi edellä koetuissa Shostakovitshin tunnelmissa. Myös jatkossa oli kuultavissa säveltäjien välisiä yhtymäkohtia: runsaat iskutukset ja näppäilyt (joista johtuu teoksen lisänimi Harppu) kuuluvat venäläisen mestarinkin viljelemiin keinovaroihin.
Käsiohjelman varsinaiset ohjelmatiedot olivat luvattoman vaillinaiset. Kvartettojen osia ei mainittu lainkaan, ja kuulija tunsikin samoilevansa tuntemattomassa, pimeässä metsässä vailla kartan ja kompassin tukea.
Pimeässä todellakin: valoa antoivat esitysten aikana vain soittajiin täsmäsuunnatut heittimet. Miellyttävämmältä olisi tuntunut edes himmeä valaistus koko salissa. Muutenkin valaistusmestari olisi voinut miettiä ja harjoitella takerrellen sujuneita hommiaan jo etukäteen.
Kehuskellen on kerrottu, että Sibeliustalon salista on eliminoitu kuuntelunautintoa häiritsevät äänet täydellisesti. Mistä kummasta oli sitten peräisin se jyminä, joka pariinkiin otteeseen häiritsi soittoa? Aivan kuin joku olisi taivaalla kiirehtinyt illaksi kotiin!

Arto Sakari Korpinen

Tämän tiedoston teksti: © Arto Sakari Korpinen
Sibeliustalon kuvat Sinfonia Lahti