ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut  
Kritiikin valokeila • 5/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Mozart vastaan Stravinski

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 23.3.2000

Joseph Swensen
Elina Vähälä, viulu

  • Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 31 D-duuri
  • Igor Stravinski: Viulukonsertto
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 33 B-duuri
pääsivu

hakemisto 2000

R unsas neljännesvuosisata on ehtinyt vierähtää siitä, kun Lahden sinfonikkojen konsertissa viimeksi koettiin sama asetelma: Wolfgang Amadeus Mozart sinfonioineen ja Igor Stravinski viulukonserttoineen ottelemassa yleisön suosiosta.
Keksin tuolloin ehdottaa juttuni otsikoksi Mozart vastaan Stravinski ja sain kulttuuritoimitukselta niin mieluisat kehut oivalluksestani, että muistan ne vieläkin. Kenelläkään ei liene mitään otsikon uusiokäyttöä vastaan?
Vuonna 1974 Jorma Panula johti Mozartin Jupiter-sinfonian, nyt Joseph Swensen (kuva) huomattavasti harvemmin soitetut sinfoniat nro 31 ja 33. Ja Hannele Segerstamin jalanjälkiä Stravinskin viulukonserton tulkkina seurasi Elina Vähälä.

•  •  •
"Ilahtuneena sinfoniani saavuttamasta suosiosta menin oitis Palais Royaliin ja otin ison jäätelöannoksen", kirjoitti Mozart kesällä 1778 isälleen Pariisista. Kysymyksessä oli varta vasten pariisilaisia varten sävelletty kolmiosainen D-duuri-sinfonia, joka sittemmin on kantanut paitsi numeroa 31 myös lisänimeä Pariisilainen. (Tätä ei illan muuten erinomaisessa käsiohjelmassa ihme ja kumma mainittu.)
Kursailematta Mozart noudatteli sinfoniaa kirjoittaessaan pariisilaisten musiikkimieltymyksiä, vaikka suhtautuikin niihin hyväntahtoisen huvittuneesti: "Heti ensimmäisen allegron keskellä oli juoksutus, jonka tiesin varmasti miellyttävän yleisöä. Kaikki kuulijat ihastuivatkin siihen ja seurasi pitkät aplodit. Tehoavuuden tietäessäni toin sen esille lopussa uudelleen. Ja niinhän siinä kävi: esitys oli toistettava!"
Lahtelaisyleisö ei taputellut kesken kaiken - onneksi - eikä esitystä jouduttu uusimaan. Silti oli selvää, että myös loppuunmyydyssä Sibeliustalossa pidettiin suuresti sekä rattoisasta musiikista että sen pirteästä tulkinnasta.
•  •  •
Pariisilaisen sinfonian Lahden orkesteri on soittanut ainakin kerran aikaisemmin (johtajana Patrick Gallois), mutta yhtään Mozartin B-duuri-sinfonian nro 33 esitystä ei palaudu mieleeni. Niinpä teoksen valloittavia säveliä kuunnellessa tuntui siltä kuin Joseph Swensen olisi löytänyt todellisen aarteen, paljastanut simpukan kätköistä hohtavan helmen.
Konsertin jälkeen ymmärsin täysin kapellimestaria, joka Etlarin haastattelussa luonnehti tätä suosikkiteostaan kaikin puolin täydelliseksi: "... tässä sinfoniassa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän."
Esityksen seuraaminen oli jo siksikin nautinnollista, että Swensen oli valinnut kaikkiin osiin osuvat, luonnollisesti sykkivät tempot. Teemat piirtyivät herkullisen ilmeikkäinä, kun hän tarkoilla viitteillään muisti poimia esille sävelten pikku tuikauksetkin.
Lennokkaasti edenneen ensiosan jälkeen hidas osa puhutteli henkevällä runollisuudellaan. Viehkeätä menuettia seurannut finaali kruunasi esityksen huolettoman lystikkäästi rallattelevine sävelineen.
•  •  •
New York Times upotti Stravinskin 1931 valmistuneen viulukonserton heti tuoreeltaan. Tässä vain pari poimintoa lehden kriitikon täyslaidallisesta: "...omapäisin, epäaidoin ja halpahintaisin partituuri, jonka Stravinski on vuosiin päästänyt julkisuuteen...kuuluu Stravinskin surkeimpien harharetkien kärkijoukkoon..."
Mutta niinpä vain konsertto pulpahti takaisin pintaan ja purjehtii edelleen hyvässä myötäisessä musiikin merillä. Kriitikko Herbert F. Peyser puolestaan sai kyseenalaisen kunnian päästä Nicolas Slonimskyn hykerryttävään kirjaan Lexicon of Musical Invective, Musiikin haukkumisten sanakirja. (Koetan muistaa tämän varoittavana esimerkkinä.)
Ainakin suosionosoitusten voimallisuudesta päätellen vuoden 2000 suomalainen yleisö sulatti Stravinskin oikukasrytmiset ja ei aina niin sulosointuiset sommitelmat kakistelematta. Tietenkin aplodit suuntautuivat ensi sijassa esittäjiin ja erityisesti illan mainioon solistiin, Lahdesta lähtöisin olevaan Elina Vähälään (kuva).
Viulistin taiturilliset otteet säteilivät luontevan musikanttisuuden ohella vakuuttavaa määrätietoisuutta. Soitto ihastutti niin suihkivalla eloisuudellaan kuin henkevyydelläänkin. Kunhan taiteilija vielä saa lisää varmuutta ja vapauttaa itsensä nuottien tuesta, voi tulkintaa suositella minne tahansa.
Konserton kahdesta aariasta jälkimmäinen teki tenhoisamman vaikutuksen, säveltäjä kun tarjosi kirpeitten dissonanssiensa ohella myös hiveleviä harmonioita ja lempeää melodisuutta.

Arto Sakari Korpinen


Sinfonia Lahti • taiteellinen johtaja Osmo Vänskä

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Sibeliustalon ja Sinfonia Lahden kuvat Seppo J.J. Sirkka © Eastpress oy