ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 10/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Oistrahin mantteli pysyy harteilla

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 18.5.2000

Hannu Lintu
Vadim Repin, viulu

  • Witold Lutoslawski: Sinfonia nro 4
  • Sergei Prokofjev: Viulukonsertto nro 1 D-duuri
  • Richard Strauss: Kuolema ja kirkastus
pääsivu

hakemisto 2000

S ibelius-kapellimestarikilpailun taiteellinen johtaja Esa-Pekka Salonen jakoi äskettäin Helsingin Sanomissa (14.5.2000) kansainväliselle tähtiuralle nousseet kapellimestarit kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kilpailuvoittajat ja toiseen konsertinpelastajat eli ne, jotka ovat viime tingassa hypänneet kuuluisan, äkillisesti sairastuneen kollegan saappaisiin.
Vaikka itse lukeutuukin jälkimmäisiin, tai ehkä juuri siksi, Salonen osasi puolustella kilpailun järjestämistä vastaansanomattomasti: "On parempi pitää kilpailu kuin myrkyttää kollegoita, jos uransa alussa oleville halutaan antaa mahdollisuus."
Samaan aikaan, kun Finlandiatalossa koettiin Sibelius-kilpailun kuumimpia ratkaisun hetkiä, johti Sinfonia Lahtea Sibeliustalossa erään toisen kilvan kultamitalisti vuodelta 1994. Hannu Lintu (kuva) on toiminut Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuodesta 1998. Pohjoismaisen kilvan voitto Bergenissä antoi hänen uralleen tukevan alkupotkun avaamalla ovet niin omiin kuin lähinaapureittemmekin orkestereihin.
Suurempien musiikkikeskusten valloittaminen lienee sekin vain ajan kysymys, sillä Linnun levytykset Skotlannin kansallisorkesterin kanssa ovat jo ehtineet herättää laajalti myönteistä huomiota. Samaan viittasi vahvasti myös Linnun esiintyminen Lahden sinfonikkojen edessä. Hänessä riittää ainesta suurimpienkin lavojen ristituleen: pitkänhuiskea olemus säteilee arvovaltaisuutta, määrätietoiset otteet varmuutta ja näkemystä.
Moderniksi sävellykseksi Witold Lutoslawskin viimeisiin teoksiin kuuluva neljäs sinfonia vuodelta 1992 on tavallista helpommin lähestyttävä. Taitavasti Lintu rakensi musiikin vaihtelevista elementeistä ehyen kokonaisuuden, joka piti mielenkiinnon hyvin vireillä. Epäilemättä puolalainen mestari voitti musiikilleen monia uusia ystäviä.
Niin hieno sävellys kuin Lutoslawskin neljäs sinfonia onkin, arvostan kuitenkin vielä enemmän hänen jo 1954 säveltämäänsä Konserttoa orkesterille. 1900-luvun merkittävimpiin orkesteriteoksiin kuuluva konsertto asettuu mielestäni tasaveroisena Bartókin samannimisen mestariteoksen rinnalle. Olisi jo korkea aika esittää se Lahdessakin!
Toisena orkesterinumerona kuultiin Richard Straussin puhutteleva sävelruno Kuolema ja kirkastus. Sävelkieleltään persoonallisen teoksen hienot melodiat ja harmoniat sekä tummuudessaankin upeat sointivärit loivat hyvin tiiviin tunnelman. Kapellimestari piti kokonaisuuden oivasti koossa, mutta olisi voinut toisinaan tuoda sävelellisiä ajatuksia esiin vielä selkeämmin ja ilmeikkäämmin ääriviivoin.

•  •  •
Illan viulusolistilla, venäläisellä Vadim Repinillä (kuva), luulisi olevan hyvät edellytykset päästä vauhtiurheilua rakastavan suomalaisyleisön suosioon. Hän asuu nykyään ellei aivan Mika Häkkisen naapurina niin Monacossa ainakin...
Vauhdista piittaamattomille musiikinystäville 29-vuotias Repin on asuinpaikasta riippumatta yksi aikamme hienoimmista ja juhlituimmista viulun mestareista. Kun Novosibirskista lähtöisin oleva taitelija vieraili syyskuussa 1997 ensi kertaa Lahden kaupunginorkesterin solistina ja soitti Pjotr Tshaikovskin romanttisuutta tiukkuvan konserton, ihastuin esitykseen niin, että rohkenin sovitella hänelle legendaarisen David Oistrahin manttelia.
Tällä kertaa kuultu Sergei Prokofjevin ensimmäinen konsertto ei lyyrisyydessään ja kamarimusiikillisuudessaan kuulu niihin teoksiin, joissa viulistin veri selvimmin ja varmimmin punnitaan. Silti sen esitys vahvisti tosiasian: mantteli on ja pysyy Repinin harteilla.
Joudun väkisinkin toistamaan sitä, mitä kolme vuotta sitten kirjoitin Repinistä äärimmäisen hienostuneena musiikin tulkkina ja ilmiömäisenä taiturina. Hänen suurenmoisessa taiteessaan todellakin yhdistyvät mitä onnellisimmalla tavalla niin äly ja tunne kuin klassinen kirkkaus ja romanttinen lämpökin.
Liiaksi ei voi kehua Repinin käytössä olevan kallisarvoisen Stradivarius-viulun sointia. Chicagon Stradivarius-seuran omistama "Ruby" vuodelta 1708 lumosi hivelevän kauniilla, vivahteikkaalla ja kantavalla soinnillaan.
Prokofjev ei savuttanut yhtä mahtavaa vastakaikua kuin Tshaikovski viimeksi, mutta ilman ylimääräistä numeroa ei viulistia silti päästetty poistumaan.
Hänpä kaivoi takataskustaan jo edelliseltä kerralta tutun reseptinsä yleisön villitsemiseksi. Venetsian karnevaali -muunnelmasarjan uskomattoman taiturillinen ja säkenöivä esitys, jota lahtelaisjousisto pizzicatoillaan säesti, räjäytti jälleen takuuvarmasti suosion myrskyn.

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Sibeliustalon kuva Seppo J.J. Sirkka © Eastpress oy
Hannu Linnun kuva Turun kaupunginorkesteri
Vadim Repinin kuva Esther Schollum Artists' Management