ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 12/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Musisoinnin nuorekasta hurmaa

Urkuduo Lehtola & Mäkinen
Lahden Ristinkirkossa 26.6.2000

  • Hakim - Langlais - Alain - Litaize
pääsivu

hakemisto 2000

R istinkirkon urkupallilla oli maanantai-iltana hieman ahdasta, kun Kesäillan urkumusiikkia -sarjassa esiintyi Urkuduo Lehtola & Mäkinen - joka tunnetaan myös veikeällä nimellä Orchestre de Café Zimmermann.
Mutta ahtaus ei toki johtunut pallista, jolla kyllä riitti reilusti tilaa kahdelle, vaan urkujen sormioista, jotka ovat huomattavasti pianon koskettimistoa kapeampia. Vaikka duon jäsenet joutuivat musisoimaan tiukasti kylki kyljessä, eivät hankaluudet kuuluneet vähääkään heidän soitostaan, joka oli kautta illan upeata, hioutunutta ja hallittua. Hieman alle kolmekymppisten taiteilijoitten olemus ja otteet säteilivät valloittavasti nuorekasta intomieltä ja soittamisen hurmaa.
Jan Lehtola ja Markku Mäkinen ovat ehtineet urkureina luoda solististakin uraa ulkomaita myöten. Lehtola tunnetaan myös cembalistina, säveltäjänä ja tulkintatyylien setvijänä. Mäkisen merkittävimpiin saavutuksiin kuuluu kolmas palkinto kansainvälisissä Schnitger-urkukilpailuissa Hollannin Alkmaarissa 1997.
Perustettuaan duonsa vuonna 1993 he ryhtyivät aluksi elvyttämään romantiikan aikana muodissa olleita ooppera- ja orkesterimusiikista tehtyjä urkusovituksia. Myöhemmin duo on ottanut tavakseen rakentaa ohjelmansa vuosittain tietyn teeman ympärille. Niinpä Lahdessa saatiin nyt nauttia herkuista, jotka olivat kaikki ranskalaisten 1900-luvun sävelkokkien tunnetusti aromikkaita keitoksia.
Niin maistuvia kuin kaikki illan teosharvinaisuudet olivatkin, ne erosivat sävelkieleltään niin vähän toisistaan, että kuulijan makuhermot vähitellen hieman turtuivat. Kokonaisuutta olisi väriläikkänä ja tyylillisenä kontrastina elävöittänyt esimerkiksi Olivier Messiaenin vahvasti persoonallinen musiikki. Mutta sävelsikö Messiaen mitään urkuduolle?

•  •  •
Naji Hakimia, Lahdessa pariinkin otteeseen vieraillutta libanonilais-ranskalaista urkumestaria, Messiaen kunnioitti epiteetilla "uusi Dupré" (maineikkaaseen urkuri-säveltäjään viitaten) ja valitsi hänet seuraajakseen Pariisin Trinité-kirkon urkurina. Hakimin urkuduolle säveltämä rapsodia osoittautui sangen viehättäväksi sävelkuvien sarjaksi. Musiikin vaivaton sulavuus varmastikin johtui siitä, että säveltäjä on käyttänyt pohjana vanhoja englantilaisia, ranskalaisia ja amerikkalaisia sävelmiä. Sävelkieli vaikutti kaiken kaikkiaan leppoisammalta ja pehmeämmältä kuin aiemmin kuulemissani Hakimin teoksissa. Samat sanat sopivat viisiosaiseen tunnelmalliseen sarjaan Mariales, jonka teemoiksi Hakim on valinnut Maria-aiheisia gregoriaanisia sävelmiä. Tämän "kaksikätisen" teoksen soitti Jan Lehtola ihastuttavan herkästi ja hienostuneesti.
Jean Langlais'n kahdesta laajasta fantasiasta jäivät mieleen jälkimmäisen vaikuttavan hurjat sävelryöpyt viuhuvine juoksutuksineen. Tulkinta sävähdytti veitsentarkasti sivaltaneilla soinnuillaan ja jäntevillä rytmeillään. Täydellisyyttä hipova yksimielisyys oli taiturillisen soiton häikäisevimpiä piirteitä. Gaston Litaizen kolmiosaisen sonaatin sykähdyttävimpiin tuokioihin kuului lumoavan kaunis sointijakso interludi-osan lopussa. Sätkyttelevin rytmein edennyt finaali puolestaan päätyi uljaasti loistavaan loppuhuipennukseen.
Markku Mäkinen soitti soolonaan kaksi Jehan Alainin tulenjumala Agnille omistamaa tanssia. Aistikkaaasti tulkittujen sävellysten viehkeys sai ihmettelemään, ettei niitä soiteta useammin.
Vuosien mittaan olen moitiskellut urkukonserttien käsiohjelmia muun muassa informaation vähäisyydestä. Ilokseni voin tällä kertaa vaihtaa motkotukset kehuiksi. Illan taiteilijat olivat laatineet erinomaiset esittelyt niin säveltäjistä kuin teoksistakin kätkemättä vakan alle omiakaan saavutuksiaan. Lehdykäinen sopiikin asiasisältönsä puolesta malliksi kaikille konsertteja järjestäville.
Teosten nimet olisi kuitenkin pitänyt suomentaa varsinaiseen ohjelmalistaan: Fantasia kahdelle urkurille nro 2 eikä 2ème Fantaisie pour deux organistes. Älyttömintä on merkitä ranskalaisen sävellyksen nimi suomalaiseen käsiohjelmaan englanniksi - vaikka se olisikin sävelletty amerikkalaisten tilauksesta. Siis Rapsodia urkuduolle eikä Rhapsody for Organ Duet. Uutta oli viihtyisä jälki-istunto kirkon kryptassa sympaattisten taiteilijoitten seurassa pikku naposteltavan kera. Tätä mieluisaa käytäntöä kannattaa jatkaa.

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Kuva © Lahden kansainvälinen urkuviikko/Sami Lettojärvi