ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 13/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Pohjoismaiset mestarit kesäillassa

Maija Lehtonen, urut
Manfred Gräsbeck, viulu
Lahden Ristinkirkossa 3.7.2000

  • Bach - Vivaldi - Känkänen - Kreisler
pääsivu

hakemisto 2000

A uringonsäteitten kultaamassa Ristinkirkon kesäillassa esiintyi maanantaina Pohjoismaiset mestarit -duo. Yhtyeen vekkuli nimi säilyttää elävinä muistot onnen ja kunnian hetkistä. Maija Lehtonen voitti Lahden pohjoismaisen urkukilpailun 1984 ja Manfred Gräsbeck Västeråsin pohjoismaisen viulukilpailun 1977.
Taiteilijaparin lukuisista esiintymisistä Lahdessa tämä viimeisin oli yksi ehyimpiä tunnelmiltaan. Tavallista runsaampi kuulijakunta sai nauttia kautta illan henkevästä ja hienostuneesta musisoinnista.
Tyylikästä ohjelmakokonaisuutta kehystivät mestarin ottein soitetut Bachin urkuteokset: konsertin aluksi preludi ja fuuga A-duuri BWV 536 sekä päätteeksi preludi ja fuuga e-molli BWV 548. Erityisen vaikuttavaa Maija Lehtosen soitossa oli se jännitteinen imu, jolla hän kohotti e-molli-preludin monumentaaliseen suuruuteen. Yhtä jämerästi hän rakensi myös nerokkaan fuugan mahtavat jännevälit.
Ihailtavan yksituumaisesti sujui viulistin ja urkurin yhteissoitto Vivaldin D-duuri-konsertossa op. 3 nro 9. Viulun ääni kantoi miellyttävän kauniina, sävykkäänä ja kaikuisana huolitellusti tasapainotettua urkutaustaa vasten. Valloittavasti hohti kesäistä valoisuuttaan konserton ensimmäinen osa letkeän keveästi sykkineine rytmeineen, kun taas larghetto-osan melodiset kaarrokset ja lämpimät soinnit huokuivat herkkää runollisuutta. Sävelellisten tuulten hyväilevä viuhina finaalissa havahdutti kuulijan lempeästi suvisen ehtoon lumouksesta.

•  •  •
Aimo Känkäsen Adagio viululle ja uruille oli konsertin kiinnostava uutuusteos, sävelletty vasta viime vuonna. Heti urkujen ensirepliikeistä lähtien korvaa miellyttivät suuresti teoksen erikoiset, hienot harmoniat, joiden ylle viulu kehräsi persoonallisin kääntein punoutunutta sävelten lankaa. Intensiivisesti soittanut Manfred Gräsbeck kirvoitti viulustaan vaikuttavaa soinnin hehkua ja verevyyttä. Säveltäjä oli läsnä konsertissa ja otti vastaan yleisön lämpimän suosion.
Fritz Kreisler (1875-1962) oli paitsi yksi kaikkien aikojen parhaista viulisteista myös mainio melodisten pikkukappaleitten säveltäjä, erikoisalanaan pastissit eli tyylilliset jäljitelmät. Näitä hän ei kuitenkaan kehdannut julkaista omina sävellyksinään, vaan ilmoitti niiden olevan vanhojen mestareitten unohtuneitten teosten sovituksia. Kun jekku aikanaan paljastui, nousi musiikkimaailmassa melkoinen kohu.
Säveltäjät Cartier ja Porpora voisivat olla Kreislerille suorastaan kiitollisia pahasti himmenneen maineensa kirkastamisesta. Reippaasti mutta samalla leppoisasti sujui Cartierin tyyliin sävelletty Metsästys-kapriisi. Porporaa mukaileva viehkeä menuetti koostui vastakohtaisista, tarmokkaista ja sulokkaista aineksista. Gräsbeck soitti sävelten kuvioinnit miellyttävän sulavasti, mutta tavoitti tulkintaansa myös jäntevyyttä kappaleen ylevää loppujaksoa myöten.

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Kuva © Lahden kansainvälinen urkuviikko/Sami Lettojärvi