ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 14/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Suomalaista puhallinmusiikkia maailmalle

Päijät-Hämeen konservatorion puhallinorkesteri
Schladmingin Dachau-Tauern-talossa Itävallassa
13.7.2000

Johtajina
Hannu Lehtonen
Juha Salmela

  • Jukka Linkola: Sisu (1999)
  • Kalevi Aho: Tristia (1999)
  • Luis Pasquet: Kolme harmaata tangoa (2000)
  • Harri Ahmas: Hic et nunc (2000)
  • Aulis Sallinen: Palatsi-rapsodia (1997)

Schladmingissa 13.7. myös
Hugo Lambrechtin musiikkikeskuksen puhallinorkesteri (Etelä-Afrikka)
Roseggerheimat-orkesteri (Itävalta)

pääsivu

hakemisto 2000

T ämä oli festivaalin historian paras konsertti! Näin virkkoi haltioitunut Grazin musiikkikorkeakoulun professori Wolfgang Schuppan kuultuaan Päijät-Hämeen konservatorion puhallinorkesterin konsertin Schladmingissa, Itävallassa.
Lausunnon painavuutta ei voine asettaa kyseenalaiseksi, sillä Schuppan on steiermarkilaisessa pikkukaupungissa pidettävän puhallinorkestereitten ja -yhtyeitten festivaalin taiteellinen johtaja. Eikä sanotun arvoa vähennä sekään, että tämä kansainvälinen festivaali pidettiin nyt vasta kolmannen kerran, sillä tänäkin vuonna Schladmingiin saapui runsaasti nimekkäitä osanottajia eri puolilta maailmaa. 22 konsertin sarjan avasi Wisconsinin yliopiston orkesteri Yhdysvalloista ja päätti kiinalainen Kielletyn kaupungin orkesteri Pekingistä.
Wolfgang Schuppan jopa äityi valittelemaan sitä, ettei ollut etukäteen luottanut suomalaisten taitoihin kylliksi suodakseen heidän konsertilleen yleisömenestyksen kannalta edullisen ilta-ajan. Jos kello kahdelta iltapäivällä alkaneessa konsertissa Dachau-Tauern-talon suuressa salissa olikin yleisöä vain kohtalaisesti, oli se sitäkin asiantuntevampaa ja arvovaltaisempaa. Luultavasti paikalla olivat kaikki orkesterin ja sen esittämien suomalaisten sävellysten menestymisen kannalta tärkeät henkilöt: managerit ja nuottien kustantajat.
Lahtelaisorkesterin menestyksen avaimena oli taiteellinen tinkimättömyys niin teosten valinnassa kuin niihin kätkeytyvien teknisten vaikeuksien hiomisessakin. Kokonaan uudesta suomalaisesta musiikista rakennettu ohjelma ei sisältänyt yhtäkään puolivillaista sävellystä.
Mikä ilahduttavinta, lahtelaisen Harri Ahmaksen vasta tänä vuonna sävelletty Hic et nunc (Tässä ja nyt) pesi koko kovan porukan nousemalla minun ja varmasti monen muunkin ykkössuosikiksi. Teoksen huippukohta kasvatti Hannu Lehtosen johtamana jännitettään suorastaan orgiastiseen, kylmiä väreitä nostattaneeseen tehoon.
Erinomaisen hallitusti ja ehyesti tulkittiin myös Jukka Linkolan Sisu ja Kalevi Ahon Tristia, jotka ovat kumpikin puhallinorkesterin keinovaroja taitavasti ja persoonallisesti käyttäviä teoksia. Uruguayssa syntynyt, mutta jo 1974 lahtelaistunut Luis Pasquet on sovittanut viehättävän sarjansa Kolme harmaata tangoa nimenomaan Päijät-Hämeen konservatorion puhallinorkesterille, joka soitti sen Juha Salmelan johdolla miellyttävän herkästi ja aistikkaasti, pianistina Niina Kivelä.
Kun PHKPO oli päättänyt konserttinsa Aulis Sallisen satiirisesti hurvittelevaan Palatsi-rapsodiaan, nousi salissa huutojen täyttämä suosion pauhu, joka ei ottanut lainkaan laantuakseen.

•  •  •
Kuulin Schladmingissa samana päivänä kahta muuta orkesteria, joitten suoritukset eivät monista ansioistaan huolimatta yltäneet lahtelaisten taiteelliselle tasolle. Etelä-Afrikasta saapunut Hugo Lambrechtin musiikkikeskuksen puhallinorkesteri soitti hyvinkin taitavasti, täsmällisesti ja iskevästi, mutta sen tulkinta alkoi pian kyllästyttää suoraviivaisuudellaan ja liialla voimankäytöllään. Sitä paitsi sävellykset olivat lähes poikkeuksetta tylsiä kaikessa viihteellisyydessään ja prameilevuudessaan.
Grazilaisen Franz Cibulkan (s. 1946) tyhjyyttään kolissutta musiikkia ei pelastanut edes Roseggerheimat-orkesterin energinen ja yritteliäs soitanto. Aika erikoiselta vaikutti se käsiohjelman kehuva maininta, että Cibulka on käyttänyt sävellyksissään melkein kaikkia mahdollisia sävellystyylejä. Aikamoinen sävelsoppa hänen konserttonsa sellolle ja puhallinorkesterille olikin kaikkine konstailuineen.
Vaikka sali oli nyt yleisöä täynnä jäivät suosionosoitukset selvästi vaimeammiksi kuin lahtelaisten konsertissa - mikä yleisölle kunniaksi luettakoon!
•  •  •
Vaikka Schladming olikin PHKPO:n Itävallan-matkan tärkein kohde, oli tukikohtana kuitenkin St. Stefan im Rosental Steiermarkin osavaltion toisella laidalla, lähellä Slovenian rajaa. Pienen mutta sitäkin vireämmän kauppalan soittokunta otti vieraat vastaan hyvin sydämellisesti, tyylikkäissä steierilaisvihreissä univormuissaan letkeitä itävaltalaismarsseja puhaltaen. Musiikkikoulun johtaja Karl Feiler ja soittokunnan johtaja Erich Perner pitivät lukemattomine apulaisineen ylenpalttisesti huolta lahtelaisten viihtyvyydestä ja hyvinvoinnista sekä hoitivat järjestelyt vaivojaan säästämättä.
Suomalais-steierilaisessa illassa, joka veti St. Stefanin seurakuntatalon täpö täyteen väkeä, PHKPO tarjoili muun muassa suomalaisia marsseja. Hyvin meni perille Porilaisten marssi synkopoivine "kanuunanlaukauksineen", vaikka ei rummun pienuuden takia soinutkaan maatajärisyttävästi.
Huilisti Miina Pöyhtäri kohosi yleisön suosikiksi soittamalla Chaminaden concertinon helmeilevän taiturillisesti. Hivelevän pehmeinä ja täyteläisinä kumpusivat Sparken fantasian sävelet Marko Saikon baritonitorvesta - tosin välillä hieman katkeillen, sillä nuori soittaja oli vähällä pyörtyä valonheittäjien paahteessa. Illan kolmantena solistina Hannu Lehtonen lauloi henkevään ja lämpimään tyyliinsä muun muassa Malmsténin Leila-valssin.
Illan raikuvimman suosion saavutti kuitenkin isäntäväkeä edustanut lehmänkellovirtuoosi hykerryttävällä soitollaan. Hänen ja muitten nahkahousuveikkojen perinnetanssit pursuilivat ronskia huumoria. Täysin vastakkaisia olivat herkkyydessään sekakuoron puhtaasti ja soinnikkaasti esittämät kansanlaulut, joukossa yksi suomalainenkin. Somaa kuultavaa olivat pienten musiikkikoululaisten nokkahuiluilla ja harmonikoilla soittamat kansansävelmät.
Konsertti Steiermarkin pääkaupungin Grazin liepeillä sijaitsevassa telttamaisessa messukeskuksessa meni sikäli pipariksi, ettei yleisöä ollut oikein kourallistakaan. Sitäkin rennommin PHKPO musisoi omaksi ilokseen, ja Duke Ellingtonin sävellyksistä sommiteltu ketju svengasi sävähdyttävän vetävästi. Sinfoniseen puhallinorkesteriinhan on itse asiassa kätkeytyneenä kokonaisen big bandin puhaltajisto.

Arto Sakari Korpinen


Muusikoita esittävä kipsiveistos,
jota Päijät-Hämeen konservatorio käyttää tunnuksenaan,
on peruja oppilaitoksen Viipurin ajoilta.

Tämän tiedoston teksti ja kuva harjoituksista Dachau-Tauern-talossa
© Arto Sakari Korpinen