ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 15/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Lahden XXVIII kansainvälinen urkuviikko

Nautittavaa, mutta ei lumoavaa

Peter Planyavsky, urut
Lahden Ristinkirkossa 1.8.2000

  • Tunder - Bach - Pierné - Muffat - Heiller - Franck
pääsivu

hakemisto 2000

V arsin onnistuneesti suoritti illan taiteilija pitkän hyppynsä Tapaninkirkon jyhkeitten holvien vuosisataisesta hämystä Ristinkirkon moderniin kirkkauteen. Jo vuodesta 1969 lähtien on Peter Planyavsky toiminut urkurina Stephansdomissa, tuossa taivaita tavoittelevassa Wienin maamerkissä.
Mahdolliset epäilyt siitä, että kotikirkon pitkäkaikuinen, rikkeitä armeliaasti peittävä akustiikka olisi vuosien saatossa viekoitellut hutilointiin, saattoi jo kättelyssä unohtaa. Hänen tekniikkansa kesti oivasti Ristinkirkon paljastavan valaistuksen, soitto oli kautta illan ihailtavan selkeätä ja rikkeetöntä.
Musiikin tulkkina Planyavsky osoittautui ehyitten kokonaisuuksien määrätietoiseksi ja näkemykselliseksi rakentajaksi. Kun hän vielä muotoili sävelten säkeitä luontevasti ja aistikkaasti, kuunteli esityksiä mielellään, jopa nautiskellen.
Mutta odotettua suurta, lumoavaa elämystä ei konsertti tarjonnut. Monista hienosti toteutuneista osasistaan huolimatta kokonaisuus jätti jotenkin yksivakaisen vaikutelman. Ei ollut ohjelmassa selvästi erottuvia, vavahduttavia huippukohtia, ei tulkinnassa kylliksi sähköistävää kipinää. Eikä konsertissa kuultu ainuttakaan todella hidasta sävellystä tai sävellyksen osaa, jossa olisi luotailtu musiikin syntyjä syviä.

•  •  •
Oiva löytö pölyttyneiltä nuottihyllyiltä on illan aloittanut Franz Tunderin (1614-1667) koraalifantasia Christ lag in Todesbanden. Tunder, joka toimi Lyypekin Mariankirkon urkurina, on jäänyt kuuluisan seuraajansa Dietrich Buxtehuden varjoon - ehkä siksi, että hänen sävellyksiään on säilynyt vähäkkäästi.
Tunderin fantasia ei kalpene vertailussa Buxtehuden sävellyksiin: nokkelasti sommiteltu teos pitää mielenkiinnon hyvin vireillä loppuun asti. Planyavsky loi esitykseensä eloisuutta ja ilmettä aavistuksenomaisin kiihdytyksin ja hidastuksin. Somat, ajalle tyypilliset ekho- eli kaikutehot olisivat viehättäneet vielä enemmän, jos voimakkuuserot olisivat olleet suuremmat.
Savoijissa, Pariisissa, Elsassissa, Baijerissa, Wienissä ja Passaussa vaikuttanut Georg Muffat (1653-1704) oli oman aikansa eu-kansalainen, kuten käsiohjelma osuvasti luonnehti. Hänen 1690 ilmestyneen Apparatus musico-organisticus -kokoelmansa alkulause oli painettu eurotyyliin latinaksi, italiaksi, ranskaksi ja saksaksi.
Tämän kokoelman kahdestatoista toccatasta Planyavsky soitti hyvin taidokkaasti ja tyylikkäästi yhdennentoista, c-molliin kirjoitetun. Pirteä teos rakentui useista toisilleen vastakohtaisista taitteista. Jykevää johdantoa seurasi ensin helkkyen ilakoiva taite, sitten harras koraali, kunnes sävelten tarmokas vipellys johti voimaansa kasvattaen vähitellen tehoavaan päätökseen.
Bachin Preludi ja fuuga A-duuri BWV 536 - joka ei kuulu mestarin suurteoksiin - jätti turhan tasaisen, yksi-ilmeisen vaikutelman, vaikka fuuga soljuilikin varsin sulavana sävelten virtana.
•  •  •
Anton Heilleria (1923-1979), Planyavskin maineikasta opettajaa, voisi ehkä luonnehtia säveltäjänä Itävallan Messiaeniksi. Hänen harmonisesti mielenkiintoisessa meditaatiossaan pääsiäissekvenssistä Victimae paschali laudes oli vaistoavinaan yhteisiä piirteitä, jos kohta sävelten mausteissa olikin selviä eroja.
Ihastuttavan hienostunutta ja aistikasta oli Planyavskyn soitto ranskalaisen musiikin parissa, sitä ei sovi kieltää. Gabriel Piernén kolmesta kappaleesta op. 29 hän leipoi konsertin herkullisimmat säveltortut.
Preludi soljuli sulokkaana ja henkevänä, kuin veden välkettä heijastellen. Cantilènen sävellinjat kaartuivat aistikkaina, mutta tempo olisi voinut olla hitaampi. Näin kappale olisi erottunut selkeämmin ja vastakohtaisemmin niin preludista kuin seuranneesta Scherzandostakin, joka viehkeästi mendelssohnilaisessa hengessä leikitteli kesäyön hämyssä - toki aito ranskalaisin maustein.
Konsertin päättäneestä César Franckin Suuresta sinfonisesta kappaleesta, Grande pièce symphonique, ei muodostunut aivan sitä uljasta, sävähdyttävää loppuhuipennusta kuin odotin, niin ylväänä kuin sävellys pitkälti etenikin. Johtuiko tämä sävellyksestä itsestään vai esityksestä, ei täysin valjennut.
Kriitikko, joka on vuosien mittaan kerran jos toisenkin marmatellut urkukonserttien käsiohjelmien puutteista, joutui nyt laskemaan aseensa - ja teki sen tosi mielellään. Tietoa illan taiteilijasta, säveltäjistä ja teoksista tarjottiin juuri sopiva annos. Eikä suomen kieltäkään unohdettu. Mainiota!

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Peter Planyavskyn kuva: Karen McFarlane Artists