ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 17/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Lahden XXVIII kansainvälinen urkuviikko

Legendaarinen uudistaja

Gustav Leonhardt, cembalo ja urut
Hollolan kirkossa 4.8.2000

  • Reincken - Buxtehude - Böhm - Bach
pääsivu

hakemisto 2000

H ollolan kirkon keskiaikaisten holvien alla konsertoi perjantai-iltana barokkimusiikin elävä legenda, hollantilainen Gustav Leonhardt.  
 
Suomalaisen kadunmiehenkin vakuuttanee Leonhardtin legendaarisuudesta se tieto, että hän kuuluu niihin harvoihin kuviin, joita tasavallan rääväsuu Hannu Taanila kumartaa. Ja syvään kumartaakin, kuten konserttia edeltänyt yhden miehen talk show osoitti. Mestari itse valmistautui kirkossa esiintymiseensä ja oli autuaan tietämätön siitä, mitä Hollolan kunnantuvassa hänestä joristiin.
Gustav Leonhardt on saavuttanut maineensa cembalistina, urkurina, kamarimuusikkona, kapellimestarina ja musiikin tutkijana. Mutta ennen kaikkea häntä arvostetaan reformaattorina, uudistajana, joka alkuperäislähteisiin tukeutuen on yhdessä Nikolaus Harnoncourtin kanssa mullistanut käsitykset siitä, miten barokkimusiikkia tulee aidosti tulkita. Varsin osuva oli Taanilan esittämä rinnastus uskonpuhdistajiin: vastaavan taisteluparin muodostivat Luther ja Melanchthon.
Konsertti todisti Leonhardtin todelliseksi teräsvaariksi. Hän on muusikkona yhä täydessä iskussa, vaikka ikää on kertynyt jo 72 vuotta. Eikä hänen konserttikalenterinsa osoita harvenemisen merkkejä.

•  •  •
Tämän musiikillisen hartaustilaisuuden tiheätunnelmaisina hetkinä saatiin nauttia harvinaisesta kosketuksesta suureen tulkintataiteeseen. Mikä esityksen lopultakin tekee suureksi, mestarilliseksi, ei ole ehkä lainkaan sanoin selitettävissä. Sen vain tuntee, vaistoaa, kokee.
Mutta tunnusmerkkejä voi toki luetella. Ehkä tärkein on musisoinnin näennäinen yksinkertaisuus. Nuotit heräävät musiikkina eloon kuin itsestään, kaikki on luonnollista, pakotonta ja selkeätä. Kuulija tuntee nauttivansa sävelten kirkasta ja raikasta lähdevettä.
Tilanteen saattaa kokea tietyllä tavalla jopa paradoksaalisena. Yhtäältä esittävän taiteilijan hengen ja persoonallisuuden läsnäolo tuntuu hyvin vahvana. Toisaalta musiikki ja vain musiikki itse puhuu aitona ja väärentämättömänä.
Konsertin ohjelma koostui neljän barokkisäveltäjän, Johann Adam Reinckenin, Dietrich Buxtehuden, Georg Böhmin ja Johann Sebastian Bachin teoksista. Lähes kaikki olivat harvinaisuuksia ainakin näillä pohjoisilla leveysasteillamme.
Cembalolla esitetyissä kappaleissa herätti ihastusta se taidokkuus, jolla Leonhardt muotoili musiikkia. Vaikka cembaloa soitettaessa ei voikaan vaikuttaa sormilla äänen voimaan, hänen onnistui muotoilla ilmeikkäitä ja aistikkaita sävelten säkeitä luomalla taianomaisesti illuusion sävelten painotuksista ja sävytyksistä.
Urkuteosten tulkinnassa viehätti polyfonisen sävelkudoksen äärimmäinen selkeys, luontevasti sykkivät rytmit ja sointivärien karakteristisuus. Bachin urkukoraali Liebster Jesu wir sind hier jäi mieleen illan lumoavimpana sävellyksenä. Ja Bachin e-molli-preludi BWV 533 huipensi konsertin pontevan juhlavana, säihkyvänä ja jäntevänä.

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Gustav Leonhardtin kuva: Allied Artists