•
hakemisto 2000
Pohjolan unelmatiimin Sibelius-festivaali
Sinfonia Lahti
Osmo Vänskä
Sibeliustalossa 8.9.2000
Jean Sibelius:
•
hakemisto 2000
os Sinfonia Lahden Sibelius-festivaali olikin minikokoa, oli sen anti sitäkin tiivistetympää ja painavampaa. Kolmena peräkkäisenä iltana tarjoiltiin kaikki seitsemän sinfoniaa, viulukonsertto (solistina Leonidas Kavakos) ja Finlandia.
Perjantain konsertissa olivat vuorossa toinen, kuudes ja seitsemäs sinfonia. Ilta ei solistia kaivannut, sillä Osmo Vänskä ja Lahden sinfonikot ovat Sibeliuksen sinfonioitten tulkkeina nousseet lyömättömäksi yhdistelmäksi.
Heidän alati elävä tulkintansa sähköisti Sibeliussalin joka sopukan ja piti kuulijan hellittämättömästi otteessaan. Suotta ei ulkomainen musiikkilehdistö ole kirjoittanut "Pohjolan unelmatiimistä" arvioidessaan Sinfonia Lahden Sibelius-levyjä.
Kuudenteen sinfoniaan avasi englantilainen säveltäjä ja kriitikko Constant Lambert mielenkiintoisen näkökulman kirjassaan Music Ho! - jo 1934, yksitoista vuotta sinfonian valmistumisen jälkeen:
"Vaikka tätä tunteen ja orkesterin hämytutkielmaa varjostaakin tällä hetkellä viidennen sinfonian suurenmoisuus, arvelen, että tulevaisuudessa musiikin selittäjät katsovat sen intiimien arvojen edustavan vielä paremmin todellista Sibeliusta, aivan kuten meistä monista tuntuu, että Beethovenin neljäs ja kahdeksas sinfonia ovat aidompaa Beethovenia kuin parittomilla numeroilla merkityt suosikit."
Kuutonen lienee yhä suurelle yleisölle vierain Sibeliuksen sinfonioista. Mutta mitä useammin siitä kuullaan näin erinomaisia, puhuttelevia tulkintoja, sitä pikemmin käyvät Lambertin ennustukset toteen.
Niin vaikuttavasti kuin toinen ja kuudes sinfonia soitettiinkin, hohti seitsemännen tulkinta sittenkin illan upeana kruununa. Enpä muista kuulleeni teoksesta aiemmin tämän veroista elävää esitystä. Musiikin virratessa uomassaan mitä luontevimmin piirtyivät sävelelliset ajatukset aina selkeän ilmeikkäinä ja kokonaisuus rakentui erinomaisen ehyeksi.
Sibeliustalon akustiikka paranee paranemistaan. Viulujen sointi kantoi nyt ihastuttavan lämpimänä ja täyteläisenä eikä se enää juurikaan jäänyt vaskien peittoon. Soinnillinen tasapaino vaikutti kaiken kaikkiaan oivalta ja sointikuva kokonaisuudessaan hyvin nautittavalta.
Aletaan jo olla varsin lähellä paradoksaalista ihannetta: soinnissa on sekä ilmavaa ja avaraa etäisyyttä että vaippaansa kietovaa läsnäolon tuntua.
Osmo Vänskän ja Sinfonia Lahden kuvat Seppo J.J. Sirkka © Eastpress oy