ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 19/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Beethovenia hurmaavasti

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 14.9.2000
 
Giordano Bellincampi
Grigori Sokolov, piano

Ludwig van Beethoven:

  • Ateenan rauniot, alkusoitto
  • Pianokonsertto nro 1 C-duuri
  • Sinfonia nro 4 B-duuri

pääsivu

hakemisto 2000

S infonia Lahden konsertit Sibeliustalossa ovat jatkuvasti täyttä juhlaa, korkeata festivaalitasoa, vaikka kysymyksessä ovat tavalliset arkisoittajaiset. On vaikeata kuvitella, että mikään orkesteri soittaisi Beethovenia vielä nautittavammin kuin Lahden sinfonikot torstai-iltana, Giordano Bellincampi erinomaisena kapellimestarina ja Grigori Sokolov loistavana solistina.
Pyöreät sata kilometriä Lahdesta etelään hellitään yhä sitä harhaluuloa, että Sinfonia Lahden maine perustuu yksinomaan pölyjen pyyhkimiseen Sibeliuksen teosten alkuperäisversioitten yltä. Tämä kävi selvästi ilmi Ylen Ykkösen musiikkitoimittajien puheista Pajatso-ohjelmassa, joka radioitiin konserttipäivän aamuna Lahden kirjastosta suorana lähetyksenä.
Koska Sibelius-talon vierellä näkyi illalla Yleisradion autoja, sopii toivoa, että luutuneisiin asenteisiin saatiin nyt korjausta. Sinfonia Lahti ei todellakaan ole pelkästään Sibelius-orkesteri.

•  •  •
Konsertin aloitti erittäin harvoin soitettu alkusoitto näytelmään Ateenan rauniot. Sitä kiireisesti sävellettäessä Beethovenin innoitus ei selvästikään ehtinyt kiivetä korkeimmille näköalapaikoilleen.
Oli sangen mielenkiintoista huomata, että musiikki voi kuulostaa joka tahdiltaan ilmiselvältä Beethovenilta olematta silti nerokasta. Jo tämän väläyksen vuoksi kuriositeetti kannatti esittää. Tulkinnassa ei sinänsä ollut vähäisintäkään valittamisen aihetta. Huolellisesti viimeistelty soitto ihastutti elävyydellään ja tyylikkyydellään.
Sitten jouduttiin odottamaan muutama tovi, ennen kuin lavalle asteli tuttu jykevä hahmo, aina yhtä odotettu ja mieluisa solistivieras Grigori Sokolov.
 

Grigori Sokolov
 
Pietarilaista taituria on tottunut pitämään raskaan sarjan pianistina, jolle vasta Beethovenin Keisari-konserton tai Tshaikovskin b-molli-konserton tapaiset järkäleet tarjoavat kunnon vastuksen. Niinpä tuntui etukäteen hieman vaikealta kuvitella häntä Beethovenin musikanttisesti ja kepeästi leikittelevän ykköskonserton tulkkina.
Sokolov saattoi kuitenkin tällaiset aatokset häpeään osoittamalla hallitsevansa mestarillisesti myös Haydn- ja Mozart-henkisen siron wieniläisklassisen tyylin, jota Beethovenin 25-vuotiaana säveltämä C-duuri-konsertto vielä selvästi edustaa.
Jos mikään inhimillinen ylipäätään on täydellistä, niin ainakin Sokolovin tulkinta, jossa jokainen vähäisinkin yksityiskohta oli punnittu kultavaa'alla ja kiillotettu hohtavaksi osaseksi sävelten lumoavaa helminauhaa. Kuulija sai ihastella äärimmäisen viimeisteltyä ja aistikasta säkeitten muotoilua ja herkkien kosketuksellisten sävyjen loputonta rikkautta.
Pianisti ei ollut erityisen innokas soittamaan ylimääräistä numeroa. Hurmaantuneen yleisön kannatti kuitenkin olla sinnikäs, sillä viimein maestro heltyi ja istahti uudelleen flyygelin ääreen. Saatiin kuulla Schumannin viehkeän romanttinen Arabeski ylimaallisen kauniina ja henkevänä tulkintana.
•  •  •
Sitäkin enemmän harmitti esityksen herkimmillä hetkillä puhjennut yskähtelyepidemia. Ei ollut mennyt perille käsiohjelmaan painettu pyyntö: "Akustisesti herkässä salissamme kaikenlaiset hälyäänet moninkertaistuvat ... esimerkiksi yskäisy vastaa käyrätorven ääntä. Pyydämme ystävällisesti, että peitätte yskäisyn ja vältätte muitakin hälyääniä."
Niinpä. Yskäisyn voi todellakin tukahduttaa kämmeneensä tai nyrkkiinsä - jos nyt kerta kaikkiaan on ihan pakko yskäistä.
 

Giordano Bellincampi
 
Illan päättänyt neljäs sinfonia on ollut suosikkini Beethovenin sinfonioitten joukossa jo neljän vuosikymmenen ajan. Tästä kiitän Hermann Schercheniä, jonka johtama sähköinen levytulkinta valloitti vastustamattomasti.
Eivät kyllä jääneet pekkaa pahemmiksi Giordano Bellincampi ja Lahden sinfonikotkaan. En keksi mitään moitittavaa heidän säihkyvän energisessä ja samalla hienostuneen ehyessä tulkinnassaan, joka tarjosi sulaa nautintoa ensimmäisestä sävelestä viimeiseen.
Italiassa syntyneen, mutta jo 11-vuotiaasta Tanskassa asuneen Bellincampin luontevasta ja konstailemattomasta johtamistyylistä pidin suuresti. Kiitettävästi hän muisti tärkeissä solmukohdissa tukea muusikoita varmoilla ja tarkoilla merkeillään. Mutta muuten hän kartteli tavanomaista kaavamaista tahdinlyöntiä harrastaen mieluummin sävelten maalailua levein pensselinvedoin.
Hienointa oli se, että hänen eleensä noudattelivat aina varmavaistoisesti musiikin luonteen ja ilmeen vaihteluja. Toisin sanoen hän kelpo kapellimestarien tapaan ajatteli nimenomaan musiikkia eikä johtamistaan.
Ilman puikkoa johtavan Bellincampin työskentelytapa toi välittömästi mieleen Jorma Panulan (jonka 70-vuotiskonserttia olin runsas kuukausi sitten kuuntelemassa Finlandia-talossa). Ja kas: konsertin jälkeen huomasinkin käsiohjelmasta, että Bellincampi on opiskellut Panulan johdolla Tanskan kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa.
Ei ole oppi ojaan kaatanut!

Arto Sakari Korpinen

 

Sinfonia Lahti - taiteellinen johtaja Osmo Vänskä
 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Sinfonia Lahden kuva Seppo J.J. Sirkka © Eastpress oy