ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 22/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Napoleon kuuli kunniansa

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 6.10.2000
 
Pertti Pekkanen
Jyrki Korhonen, basso

  • Uuno Klami: Suomenlinna
  • Ludwig van Beethoven: Wellingtonin voitto eli Vittorian taistelu
  • Franz von Suppé: Kevyt ratsuväki
  • Pjotr Tshaikovski: 1812, juhla-alkusoitto
     
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Osminin aaria (Ryösto Seraljista)
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Bartolon aaria (Figaron häät)
  • Giuseppe Verdi: Bancon aaria (Macbeth)
  • Pjotr Tshaikovski: Greminin aaria (Jevgeni Onegin)
  • Otto Nicolai: Juomalaulu (Windsorin iloiset rouvat)
  • Modest Musorgski: Kirppulaulu

pääsivu

hakemisto 2000


             Pertti Pekkanen

N apoleonin ihailijoille Sinfonia Lahden perjantainen konsertti oli yhtä piinaa. Beethoven ja Tshaikovski räimivät heidän sankariaan olan takaa juhlimalla tämän katkeria sotatappioita riemukkaan melskeisesti.
Piinaa se saattoi olla myös monelle herkkäkorvaiselle, etenkin jos sattui istumaan liian lähellä lavaa. Kapellimestari Pertti Pekkasen esiin manaamat forte fortissimot, vaskien ja lyömäsoitinten mahtavat jylinät ja räiskeet, olisivat riittäneet useankin konsertin tarpeiksi.
Viihteellis-klassisen ohjelman rakentelussa alunperin sotilaskapellimestariksi valmistunut Pekkanen oli saanut toteuttaa mielihalujaan. Illan kaikki orkesteriteokset olivat "militaristisia", liittyivät aiheiltaan sotimiseen tai sotaväkeen.

•  •  •
Syntyi neljän säveltäjän kesken ankara taisto sotasarjan mestaruudesta. Ja tällä kerralla suurten mestareitten nerous petti. Beethovenin jäi Wellingtonin voittoineen auttamatta jumboksi, ja Tshaikovski 1812-alkusoittoineen ylsi vain pronssille. Klami Suomenlinnoineen tavoitti hopean, mutta kultakorokkeelle nousi yllättäjä, Suppé kevyine ratsuväkineen.
Tämä tulos syntyi sävellysten taiteellisen sisällön perusteella. Desibeleillä mitaten olisi kiistattomaksi voittajaksi kohonnut Tshaikovski, Beethoven ja Suppé jakaneet kakkossijan sekä Klami jäänyt peränpitäjäksi.
Pariisissa opiskelleen Klamin sävellykset henkivät ranskalaisilta impressionisteilta saatuja vaikutteita; usein jopa niin voimakkaasti, että niitä ulkomailla pidetään helposti epäaitoina pastisseina.
Mutta yllättäen hänen puoliviihteellinen Suomenlinna-alkusoittonsa veikin aatokseni kanaalin toiselle puolelle. Miten tulikin mieleen englantilainen uinuvan laguunin säveltäjä Eric Coates Lontoota kuvailevine melodisine orkesterisarjoineen, joita Suomessakin soiteltiin takavuosina viihdekonserteissa. Pekkanen siivitti Sinfonia Lahden miellyttävän lennokkaaseen menoon illan alkajaisiksi.
•  •  •
Julistautumalla keisariksi Napoleon käänsi tasavaltalaismielisen ihailijansa Beethovenin vihamiehekseen. Kiukustunut säveltäjä kosti keittämällä kokoon sekametelisopan nimeltä Wellingtonin voitto eli Vittorian taistelu. Niin tyytyväisiä olivat englantilaiset Napoleonin tyrmännyttä sankariaan kohdanneesta huomionosoituksesta, että kunnioittavat yhä sävellystä ylväällä nimellä Battle Symphony, Taistelusinfonia.
Pertti Pekkasen piiskaamassa soitossa riitti sävelellisen taistelun sähköistä tohinaa ja melskettä. Hienosti toteutettuina yksityiskohtina jäivät mieleen rumpujen pitkät crescendot tuskin kuuluvasta pianissimosta mahtavasti pauhaavaan fortissimoon.
Tshaikovski ei itsekään liiemmin arvostanut juhla-alkusoittoaan 1812, joka kuvaa Napoleonin valloitushalujen kilpistymistä venäläisten puolustustahtoon. "Melkoisesti meluava, eikä sillä ole sanottavaa musiikillista arvoa", hän kirjoitti eräässä kirjeessään.
Kun Lahden sinfonikot vuosia sitten soittivat teoksen vanhassa konserttitalossa, ryyditettiin esityksen huippuhetkiä sävähdyttävästi pyssyn paukkeella. Moniin levytyksiin on ympätty aitoa kanuunoitten jytkettä vahvistamaan tunnelmaa - ja särkemään kaiuttimia. Vaikka tällä kerralla tyydyttiinkin pelkkiin soittimiin, kohosi soinnillinen teho todella huumaavaksi.
Jos Beethoven ja Tshaikovski esiintyivätkin illassa sävelellisen sopan keittäjinä, ei samaa voi sanoa Franz von Suppésta - sukunimestä huolimatta. Hänen alkusoittonsa Kevyt ratsuväki on yksi wieniläisten operettialkusoittojen helmistä, kaikki Straussitkin mukaanlukien. Erityisen kiitoksen saakoot trumpetistit upeista fanfaareistaan. Mutta koko orkesterin soitto oli ihastuttavaa sävelten aistikkaissa ja lennokkaissa käänteissä.
•  •  •
Illan solistina lauloi lupaava basso Jyrki Korhonen, joka epäilemättä kuuluu tulevaisuuden salmisiin. Hänen äänensä väreissä on ihastuttavasti aitoja basson sävyjä, jos kohta matalimmat äänet jäävätkin vielä voimattomiksi.
Kelpo tulkintoja Korhonen tarjosi jo illan alkupuolella Mozartin, Verdin ja Tshaikovskin ooppera-aarioitten parissa, vaikka hienoinen jäykkyys vielä vaivasikin. Kun Greminin aarian (Jevgeni Onegin) alun hienoinen epämääräisyyskin haihtui, kohosi esitys satuttavaan tehoon.
Konsertin jälkiosassa laulaja oli selvästi vapautuneempi. Herkullisen ilmeikkäästi hän tulkitsi Falstaffia Nicolain oopperasta Windsorin iloiset rouvat (joka on ooppera eikä operetti, kuten käsiohjelma väitti). Musorgskin humoristisen Kirppulaulun kutkuttava tulkinta huipensi vakuuttavasti nuoren laulajan voitokkaan esiintymisen.
Korhosesta vielä kuullaan - paljonkin.

Arto Sakari Korpinen


Sinfonia Lahti - taiteellinen johtaja Osmo Vänskä

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Sinfonia Lahden kuva Seppo J.J. Sirkka © Eastpress oy