ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 23/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Sisäiset äänet puhuttelivat

Opus 135 -kvartetti
Heinolan WPK-talossa 11.10.2000
 
Petri Aarnio, 1. viulu
Jukka Pohjola, 2. viulu
Teemu Kupiainen, alttoviulu
Tuija Rantamäki, sello

  • Joseph Haydn: Jousikvartetto h-molli Hob. III:37
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Jousikvartetto D-duuri KV 465 "Dissonanssi"
  • Jean Sibelius: Voces Intimae

pääsivu

hakemisto 2000

J os on Lahti uudella uljaalla Sibeliustalollaan nostanut profiiliaan sinfonisen musiikin Mekkana, on saman tempun tehnyt myös Heinola vanhalla kauniilla WPK-talollaan intiimin musiikin saralla. Kun historiallisesti arvokas puutalo kunnostettiin alkuperäiseen loistoonsa kaupunkilaisten juhlatiloiksi, huomasi musiikkiväki suureksi ilokseen saaneensa upean kamarimusiikkisalin. Akustisesti mainio ja miljööltään ihastuttava sali hakee vertaistaan Suomesta ja kauempaakin.
On hienoa, ettei salin konserttitoimintaa ole jätetty satunnaisten vierailujen varaan. Heinolan kaupungin kulttuuritoimisto on yhteistyössä Sibelius-Akatemian konserttikeskuksen kanssa järjestänyt kymmenen konsertin sarjan, joka jatkuu aina toukokuulle saakka. Syyskuussa ehtivät jo konsertoida pianisti Antti Siirala sekä baritoni Arttu Kataja ja pianisti Anna Kondracka.

•  •  •
Viime keskiviikkona oli vuorossa Opus 135 -kvartetti. Yhtye ei turhaan kanna nimenään Beethovenin nerokkaan viimeisen jousikvarteton opusnumeroa, sillä se on niittänyt viime vuosina erityistä mainetta soittamalla konserttisarjoissaan kaikki mestarin jousikvartetot.
Saatiin kautta illan nauttia erittäin elävästä, aistikkaasta ja ehyestä musisoinnista. Eikä soiton perusteella olisi voinut aavistaa, että Petri Aarnio oli viime tingassa hypännyt sairastuneen ykkösviulistin Jari Valon saappaisiin. (Molemmat ovat Radion sinfoniaorkesterin 1. konserttimestareita.)
Ihailtavan joustavasti Aarnio sulautti soittonsa yhtyeen jäsenten, viulisti Jukka Pohjolan, altisti Teemu Kupiaisen ja sellisti Tuija Rantamäen hiottuun tulkintaan. Haydnin h-molli-kvarteton ja Mozartin Dissonanssi-kvarteton finaalien huiman vauhdikkaita kuviointeja kuunnellessa nostin hengessäni hattua Aarnion taituruudelle.
•  •  •
Soittajan vaihtuminen johti ohjelman muutokseen: luvatun György Ligetin teoksen sijasta kuultiin Sibeliuksen Voces Intimae. Tuskin tätä monikaan harmitteli, vaikka Ligeti sattuikin olemaan ajankohtainen säveltäjä - käväisihän hän alkuviikosta Suomessa pokkaamassa Sibelius-palkinnon.
Muusikot kuulostelivat erittäin herkkäkorvaisesti Sibeliuksen kvarteton salaperäisiä "sisäisiä ääniä". Välittäessään puhuttelevasti mestarin tilitystä, hänen syvimpiä ajatuksiaan, he lavensivat vaikuttavasti tulkinta-asteikkoaan kuiskivista pianissimoista dramaattiseen hehkuun. Enpä muista Voces Intimaen finaalin koskaan ennen soineen kuulteni näin huumaavan tulisena.

Arto Sakari Korpinen

 
 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen