ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 24/2000
pääsivu

hakemisto 2000


      Ole Kristian Ruud

Kun säveltäjä purskahti nauruun

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 26.10.2000
 
Ole Kristian Ruud
Marko Ylönen, sello

  • Leonard Bernstein: Kolme tanssikohtausta musikaalista On the Town
  • Dmitri Shostakovitsh: Sellokonsertto nro 1 Es-duuri
  • Carl Nielsen: Sinfonia nro 2 "Neljä luonnetyyppiä"

pääsivu

hakemisto 2000

K ukapa uskoisi, että kapakan seinällä roikkuva taulupahanen on voinut innostaa säveltäjän luomaan mestarillisen sinfonian. Mutta näin kävi Carl Nielsenille. Hänen silmiinsä osui kerran taulu, joka irvokkaan hullunkurisesti kuvaili neljää vanhan tyyliopin mukaista luonnetyyppiä.
Näistä yksi, kiivasluonteinen ja toimintatarmoinen koleerikko, oli istutettu hevosen selkään huitoilemaan villisti pitkällä miekallaan, silmät päästä pullistellen. "Kuva oli niin täynnä raivoa ja paholaismaista vihaa, että purskahdin tahtomattani nauruun", muisteli säveltäjä erikoista kokemustaan.
Tökeryydestään huolimatta taulu ei jättänyt Nielseniä rauhaan, sillä se tuli antaneeksi hänelle idean ja kipinän. Syntyi De fire temperamenter (Neljä luonnetyyppiä), hänen toinen sinfoniansa.
Jos taulun huumori olikin karkean rahvaanomaista, ei samaa voi todellakaan sanoa Nielsenin sinfonisista sävelkuvista, joihin hän on tarkkanäköisesti tavoittanut eri luonnetyyppien olennaisimpia piirteitä. Huumori toki kukkii myös Nielsenin sävelissä, mutta se on kaikessa hersyvyydessäänkin aina älykästä ja hyväntahtoista.

•  •  •
Illan norjalainen kapellimestarivieras Ole Kristian Ruud (kuva ylhäällä) oli oikea mies johdattelemaan Sinfonia Lahtea tanskalaismestarin omaperäisiin sävelmaailmoihin. Sytyttävillä viitteillään Ruud innosti muusikot soittamaan elävästi ja ilmaisuvoimaisesti. Varmoista ja näkemyksellisistä otteista päätellen hän tuntee nämä sävelet itselleen läheisiksi ja on paneutunut perusteellisesti niitten tulkintaan.
Ensimmäinen osa, allegro collerico, eteni asiaankuuluvasti leiskuen ja kuohahdellen, sähköisyytensä alati säilyttäen. Sangen onnistuneesti saatiin esille myös tyynen ja hidasluonteisen flegmaatikon luonteenpiirteet.
Maalatessaan vaikuttavasti synkkämielisen melankolikon luonnekuvaa Nielsen on yltänyt sävelissään bruckneriaanisiin syvyyksiin, kirjoittanut eräät nerokkaimmista partituurinsivuistaan. Harmonioitten ja soinnin upeus kruunasi Ruudin ja orkesterin satuttavan tulkinnan. Sangviinikon, vilkkaan ja herkästi liikuttuvan tunnelmaihmisen, osuva kuvaus päätti esityksen voitokkaasti.
•  •  •
Vaikka Ole Kristian Ruud tuumikin Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa, ettei Carl Nielsenin ja Dmitri Shostakovitshin musiikin välillä ole hengenheimolaisuutta, saattoi illan sinfonian ja solistinumeron välille vetää selvän yhteyden. Mielestäni Nielsenin sinfonian andante malinconico -osa ja Shostakovitshin ensimmäisen sellokonserton hidas osa ovat kumpikin velkaa Brucknerin suurenmoisille adagioille.
Venäläisen mestarin sisimpien äänien henkevänä ja herkkänä tulkkina Marko Ylönen (kuva) pani sellonsa laulamaan lämpimin, hivelevin soinnein ja muotoili sävelelliset säkeet mitä aistikkaimmin ja ehyimmin. Mestarillista oli solistin eläytyvä ja intensiivinen tulkinta myös konserton poikkeuksellisen laajassa ja vaativassa soolokadenssissa. Reippaasti puuskuttelevassa ensimmäisessä osassa, jota sellisti itse kuvaili aamun lehdessä hauskasti vuoren seinään täysillä ajavaksi junaksi, hänen vaivaton taituruutensa pääsi vakuuttavasti oikeuksiinsa.
Konsertossa on myös käyrätorvella merkittävä solistinen osuus. Useaan otteeseen se jopa varastaa itselleen päähuomion ja jättää sellon taustalle sahailemaan. Hitaassa osassa se jopa saa puheenvuoron ennen selloa.
Pertti Kuusen loistavaa suoritusta ei voi liikaa kehua. Hänen torvensa soi Sibeliustalon otollisessa akustiikassa korvaahivelevän sävykkäänä ja samalla uskomattoman muhkeana ja kantavana. Aistikas musiikin muodonta ei liioin jättänyt toiveille sijaa.
•  •  •
Konsertti alkoi paljon reteämmin ja räiskyvämmin kuin sinfoniakonsertit keskimäärin. Eikä minulla ole tästä mitään pahaa sanottavana, päinvastoin, sillä kolme tanssikohtausta Leonard Bernsteinin musikaalista On the town ovat toki jo klassista ja tietyssä mielessä myös sinfonista musiikkia. (Kun musikaali vuosikymmeniä sitten esitettiin suomeksi televisiossa, sen nimenä oli Loistokaupunki.)
Kapellimestari ja orkesteri selvästikin nauttivat päästessään svengailemaan herkullisen rennosti ja letkeästi jatsirytmien pariin. Mutta kivaa oli meillä kuulijoillakin!

Arto Sakari Korpinen


Sinfonia Lahti - taiteellinen johtaja Osmo Vänskä

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Sinfonia Lahden kuva Seppo J.J. Sirkka © Eastpress oy