ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 28/2000
pääsivu

hakemisto 2000

Yksimieliset pelimannit

Helsinki Concordia -jousiorkesteri
Lahden konserttitalossa 1.12.2000
 
Pekka Helasvuo

  • Einojuhani Rautavaara: Pelimannit
  • Jean Sibelius: Rakastava
  • Aulis Sallinen: Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista
  • Pehr Henrik Nordgren: Pelimannimuotokuvia

pääsivu

hakemisto 2000

L ahtelaiset musiikinopiskelijoitten orkesterit ovat viime vuosina yltäneet moniin hienoihin saavutuksiin. Mutta osataan sitä muuallakin, siitä tämä konsertti oli hyvä muistutus. Helsingin konservatorion alaisuudessa toimiva Helsinki Concordia -jousiorkesteri edusti Suomea viime heinäkuussa Kanadan Edmontonissa pidetyssä kansainvälisen musiikkikasvatusjärjestön ISME:n kongressissa. Perjantaina se konsertoi Lahdessa ja saavutti mainion taiteellisen menestyksen. (Samaa ei valitettavasti voi sanoa yleisömenestyksestä.)
Ihailtavasti orkesteri piti kautta illan mielessään nimeensä sisältyvän velvoitteen: latinan concordia merkitsee yksimielisyyttä. Keskeisistä suomalaisista jousiorkesteriteoksista koostunut vaativa ja antoisa ohjelma oli hiottu nautittavaan valmiuteen.
Kapellimestari Pekka Helasvuon varmasta ja määrätietoisesta työskentelystä heijastuivat 1970-luvulla Sibelius-akatemiassa Arvid Jansonsilta ja Jorma Panulalta saadut oivat opit. Selkeillä, täsmällisillä viitteillään hän innoitti orkesterin musisoimaan elävästi ja ilmaisuvoimaisesti.
Orkesterin kahden kontrabasistin virkeä ja ilmeikäs musisointi herätti asiantuntevissa kuulijoissa erityistä ihastusta. Alttoviulujen lämmin ja täyteläinen sointi puolestaan hiveli tuon tuostakin kuulijan korvaa. Mutta kiitettävästi musisoivat muutkin soitinryhmät, mitä nyt ykkösviulujen sointi toisinaan kuulosti terävähköltä, ylikirkkaalta.

•  •  •
Konsertin aloitti Einojuhani Rautavaaran alunperin pianolle kirjoittama Pelimannit-sarja. Herkullisesti toteutetun sävelellisen kuvituksen saivat niin kyläurkuri Samuel Dikströmin "improviseeraukset" kuin yksinäisen pirun alakuloiset mietteetkin. Mutta "metsälle ja itselleen" soittelevan Kopsin Jonaksen muotokuvassa sooloviulun ostinato-kuvio soi turhan voimakkaana, bassossa liikkuvaa sävelmää peittäen. Ainakin pianonuoteissa on ohjeena merkintä p, hiljaa.
Jean Sibeliuksen Rakastava-sarja puolestaan on sävelletty alunperin mieskuorolle. Hurmaavasti toteutettuna yksityiskohtana jäi mieleen Rakastetun tie -osan aineettoman keveästi leijaillut sointi. Myös päätösosassa korva sai ihastella erityisen hienosti tasapainoitetusta soinnista.
Aulis Sallisen nerokas Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista kuuluu suomalaisen musiikin ehdottomiin merkkiteoksiin. Sen vaativat tehokeinot kuten glissandot ja flageoletit selvitettiin suvereenin taidokkaasti. Jännitteinen tulkinta huipentui niin ekstaattiseen sointihurmioon, että saattoi kuvitella kuuntelevansa paljon suurempaa jousistoa.
Illan päätti Pehr Henrik Nordgrenin neliosainen sarja Pelimannimuotokuvia, joka kuvailee eri luonteisia pelimanneja. Liekö idea peräisin Carl Nielsenin toisesta sinfoniasta De fire temperamenter, Neljä luonnetyyppiä?
Rivakasti soitettua Näpsyttäjää seurasi Tuumiskelija, jonka aluksi jäyhä tunnelma vaihtui hymnimäiseen, verevästi soineeseen jaksoon. Vastakohtana Vanhan miehen menuetin tarmokkaasti soitetulle pääjaksolle soi sivujaksossa surumielinen, alttoviulun herkän kauniisti soittama sävelmä. Viimeisen osan, Pelimannin elämänkappaleen, vauhdikas jousisoinnin juhla huipensi kokonaisuuden tehokkaasti.
Keskustellessani konsertin väliajalla kapellimestari Aarre Hemmingin kanssa hän kertoi johtaneensa vuonna 1973 Porin kaupunginorkesterin konsertin, jonka solistina Osmo Vänskä soitti Mozartin klarinettikonserton. Niinpä eiliset arveluni, ettei Vänskä olisi ehtinyt luoda solistista uraa klarinetistina ennen kapellimestariksi antautumistaan, osoittautuivat turhaksi löpinäksi. Valitteluni!

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen