ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 3/2001
pääsivu

hakemisto 2001

Juhlasoitto kolmannelle milleniumille

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 18.1.2001
 
En Shao, kapellimestari
Patrick Gallois, huilu

  • Dmitri Shostakovitsh: Juhla-alkusoitto
  • Jacques Ibert: Huilukonsertto
  • Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 5

pääsivu

hakemisto 2001

S infonia lahti aloitti kolmannen vuosituhannen erittäin pirteästi soittamalla Dmitri Shostakovitshin Juhla-alkusoiton opus 96. (Tottahan jo jääräpäisimmätkin myöntävät, että 2001 on uuden milleniumin ensimmäinen vuosi, ei 2000!) Parempaa teosta tähän tilanteeseen ei olisi voinut keksiä. Upeita juhlavia vaskisointeja, sähköistävää liike-energiaa, hivelevää melodisuutta: tätä kaikkea Shostakovitshin elämäniloinen sävellys on tulvillaan.
En oikein ymmärrä niitä, jotka pitävät sitä vasemmalla kädellä kirjoitettuna tilapäistyönä. Mielestäni se on mestariteos siinä kuin Mihail Glinkan räiskyvä Ruslan ja Ludmila -alkusoittokin, jonka on arveltu väikkyneen Shostakovitshin mielessä sävellystyön aikana. Ehkä kielteiset asenteet johtuvat ainakin osittain poliittisista syistä: juhla-alkusoitto esitettiin ensi kerran lokakuun vallankumouksen 37-vuotiskonsertissa 1954.
 
  En Shao
 
I llan kiinalaissyntyinen kapellimestari En Shao osasi innostaa taitavat muusikot säkenöivään ja lennokkaaseen soitantoon. Sibeliustalon oivassa akustiikassa sävellyksen uljas loppuhuipennus ylti sävähdyttävän upeaan tehoon.
Kosolti nautinnollista soitantoa sisältyi myös Prokofjevin hienon viidennen sinfonian tulkintaan. Erityisen onnistuneesti toteutettiin teoksen voimakohdat. Ne tuntuivat kuulijassa munaskuita myöten, sillä En Shao kiskoi sävelistä irti kaiken mahdollisen tehon. Sinfonian loppu räiskeineen ja jytinöineen olikin sävelellisen tykityksen riemujuhlaa. Ei ihme, että suosionosoitukset olivat valtavat ja juhlintaa riitti pitkään.
Silti esitys jätti myös toiveille sijaa. Johtamalla ilman partituuria En Shao ilmeisesti halusi osoittaa hallitsevansa teoksen yksityiskohtia myöten. Kuitenkin musiikki eteni toisinaan päämäärättömän tuntuisesti, niin aktiivisesti kuin kapellimestari tahtipuikkoaan käyttelikin. Jännite pääsi välillä herpaantumaan, eikä kokonaisuus rakentunut täysin ehyeksi.
Hieman suppealta ja yksipuoliselta En Shaon viitevalikoima vaikutti. Hänen pitäisi pyrkiä laajentamaan sitä erityisesti yksityiskohtien herkemmän elävöittämisen suuntaan. Terävien - ja usein turhan äkkinäisten - viittausten ohella musiikki kaipasi myös tahtipuikon sulavampaa ja elastisempaa kaartelua.
 
  Patrick Gallois
 
H urmurihuilisti Patrick Gallois ilmestyi lavalle asussa, jonka ihmettelemisessä saattoi monelta hujahtaa Jacques Ibert'n huilukonserton koko ensimmäinen osa. Frakkia hänen tyylikäs musta pukunsa kyllä muistutti, mutta hännyksien sijasta takissa oli pitkät liepeet kuin ulsterissa ikään.
Saattoi tuntua yllättävältä lukea konserttipäivän Etlarista, ettei ranskalaisen Ibert'n konsertto kuulu ranskalaisen Gallois'n vakio-ohjelmistoon. Minua ei asia ihmetytä, sillä mielestäni huilukonsertto ei kuulu Ibert'n parhaimpiin teoksiin. Siinä on vähänlaisesti sitä nokkelaa kekseliäisyyttä, jota hänen pienelle orkesterille säveltämänsä Divertimento (Divertissement) on hykerryttävästi kukkuroillaan.
Gallois'n esittämä vertaus samppanjaan sopi kyllä ensimmäiseen osaan kuin nakutettu. Nelisen minuuttia kuplittuaan se päättyi yhtäkkiseen jysäykseen ja haihtui saman tien kuulijan mielestä.
Kolmas osa puolestaan toisteli tolkuttomasti älyttömän yksinkertaista aihettaan, joka teosta ensi kertaa kuunnellessa saattaa jopa viehättää, mutta alkaa pidemmän päälle ärsyttää. Se toki myönnettäköön, että molemmat ääriosat antoivat solistille tilaisuuden leikitellä näyttävästi vaivattomalla taituruudellaan.
Konserton parasta antia oli sen melodinen ja tunteellinen toinen osa, jonka Gallois soitti lumoavan herkästi ja hienostuneesti. Mutta vasta ylimääräisenä numerona kuullussa Debussyn Syrinx-kappaleessa hänen huilunsa sointivärit hivelevine vivahteineen pääsivät puhkeamaan täyteen kukintoonsa.

Arto Sakari Korpinen


Sinfonia Lahti Sibeliustalon terassilla, taustalla Vesijärvi

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Sinfonia Lahden kuva orkesterin aineistosta