ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 14/2001
pääsivu

hakemisto 2001

Noituutta ja paimentunnelmia

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 8.3.2001
 
David Angus, kapellimestari
Arto Noras, sello
Taina Piira, sopraano

  • Paul Dukas: Noidan oppipoika
  • Henri Dutilleux: Sellokonsertto "Koko kaukainen maailma"
  • Ralph Vaughan Williams: Sinfonia nro 3 "Pastoraalisinfonia"

pääsivu

hakemisto 2001

  David Angus
 
S iinä samassa kun kapellimestari David Angus astui Sibeliustalon lavalle, välähti mieleeni Pitkän Jussin majatalo. Sinfonia Lahden englantilainen vieras muistutti hätkähdyttävästi tuon hullunhauskan televisiosarjan päähenkilöä pitkänhuiskealta olemukseltaan, kävelytyyliltään, jopa kasvonpiirteiltään.
Mutta noustuaan korokkeelle ja nostettuaan tahtipuikkonsa Angus muuttui määrätietoiseksi ja arvovaltaisesti orkesteripäälliköksi, joka hetkessä otti niin muusikot kuin kuulijatkin hallintaansa - olkoonkin, että alkamassa oli sävelellinen hupitarina, Paul Dukas'n sinfoninen scherzo Noidan oppipoika.
Saksalaisveijari Till Eulenspiegelin lystikkäitä kujeita kuvaileva Richard Straussin sinfoninen runo valmistui 1895. Vain kaksi vuotta myöhemmin syntynyttä Dukas'n oppipoikaa voisi hyvin nimittää Tillin ranskalaiseksi serkuksi, niin samanhenkistä on kummankin sävellyksen hervottomasti hurvitteleva meno. Sävähdyttävien orkesterivärien ja -tehojen käyttelijinä Strauss on tietenkin yliveto, mutta eipä jää Dukas hänestä paljoakaan jälkeen.
Jo Angusin ensimmäisistä eleistä saattoi päätellä, että hän on oikeaa kapellimestariainesta. Ei mikään huolimaton hehtaarihuitoja, vaan kunnon maestro, joka sekä ymmärtää että viitsii paneutua musiikin pientenkin hienouksien elävöittämiseen.
Hänen miellyttävän plastinen johtamisensa oli ihailtavan tarkkaa ja tarkoituksenmukaista, jos kohta viitevalikoima ei vaikuttanutkaan erityisen monipuoliselta. Tämä saattoi kyllä johtua vain siitä, ettei illan ohjelma tarjonnut hänelle tilaisuutta esitellä kykyjään dramaattisten saati traagisten tuntojen tulkkina.
Joka tapauksessa Angus ja Lahden sinfonikot saivat Dukas'n sävelkuvien kutkuttavan huumorin kukkimaan kaikessa värikkyydessään.
 
  Arto Noras
 
H enri Dutilleux, merkittävin elossa oleva ranskalaissäveltäjä, antoi 1970 valmistuneelle sellokonsertolleen salaperäisen nimen: Tout un monde lointain, Koko kaukainen maailma. Niin tässä kuin muissakin hohdokkaiksi timanteiksi hiotuissa sävellyksissään hän jatkaa Debussyn ja Ravelin perinnettä omaleimaisella, modernilla tavallaan.
Arto Noras soitti soolo-osuuden suvereenin mestarin näkemyksellisin ottein, ja hänen sellonsa soi lämpimän verevänä. Kaikesta saattoi päätellä, että tämä teos on hyvin läheinen Paul Tortelier'n, legendaarisen ranskalaissellistin, suomalaiselle oppipojalle.
David Angus piti taitavan tarkasti huolen siitä, että orkesterin hienosti punnitut ja säihkyvän upeat sointivärit tahdittuivat aina saumattomasti solistin soittoon.
 
I llan sinfoniasta muistui mieleeni huvittava tapaus vuosien takaa. Kerrottakoon se pienenä tietoiskuna. Kuuntelin Ylen Ykköseltä konserttia, joka radioitiin suorana lähetyksenä Englannista. Ohjelmassa oli Ralph Vaughan Williamsin musiikkia. Englannin yleisradion BBC:n kuuluttaja äänsi säveltäjän etunimen "Reif" juuri niin kuin säveltäjä itse halusi, mutta Ylen kuuluttaja ei ottanut opikseen, vaan äänsi heti perään härkäpäisesti "Rälf".
Olen jo vuosikymmeniä ollut Vaughan Williamsin musiikin ja etenkin hänen sinfonioittensa ystävä. Erityisen ihastunut olen ollut Lontoo-sinfoniaan (nro 2), mutta nautinnokseni olen kuunnellut myös neljättä ja kuudetta sinfoniaa sekä Sibeliukselle omistettua viidettä.
Sen sijaan en ole koskaan jaksanut lämmetä nyt esitettyyn Pastoraalisinfoniaan (nro 3) - enkä lämmennyt nytkään. Tästä neljän hitaan sävelkuvan sarjasta puuttuu tyystin se sinfoninen jännite, jota ilman sinfonia ei mielestäni ole sinfonia.
Ehkä suhtautuisin teokseen myönteisemmin, jos säveltäjä olisi kutsunut sitä orkesterisarjaksi ja merkinnyt otsikoksi vaikkapa Paimentunnelmia Britanniasta. Sisältäähän se toki paljon kauniisti soivaa persoonallista musiikkia, jonka tunnistaa helposti Vaughan Williamsin kynästä lähteneeksi niin melodisilta kuin harmonisiltakin käänteiltään.
Kapellimestari ja muusikot ansaitsevat antaumuksellisesta tulkinnastaan kauniin kiitoksen. Heidän onnistui luoda ehyitä auvoisia tunnelmia ja kohottaa teoksen harvat nousukohdat vaikuttavaan tehoon. Säveltäjän nokkelan idean mukaisesti "etäältä" kantautuneet trumpetisti Ari Heinosen ja sopraano Taina Piiran soolot tihensivät tunnelmaa oivasti.
Seuraavalla Lahden-vierailullanne Vaughan Williamsin Lontoo-sinfonia, Mr Angus, please!

Arto Sakari Korpinen

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen