ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 3/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Ihmeellinen mandariini säväytti

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 24.1.2002
 
En Shao, kapellimestari
Matti Raekallio, piano

  • Maurice Ravel: Yleviä ja tunteellisia valsseja
  • Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri
  • Béla Bartók: Ihmeellinen mandariini

pääsivu

hakemisto 2002

En Shao

S infonia Lahti tarjoili konsertissaan kaksi hienoa ja mielenkiintoista orkesteriteosta 1900-luvun ensimmäiseltä neljännekseltä. Vaikuttavan vastakohdan Maurice Ravelin Ylevien ja tunteellisten valssien charmantille hienostuneisuudelle muodosti Béla Bartókin Ihmeellisen mandariinin orgiastinen hurjuus.
Bartók sävelsi Ihmeellisen mandariinin alunperin pantomiimiksi, jonka aiheena on Menyhért Lengyelin brutaali, verta tihkuva tarina suurkaupungin roistoista. Ryöstäessään rikkaan mandariinin nämä kokevat elämänsä yllätyksen.
Niin raakana ja moraalittomana pantomiimia pidettiin, että sen esitykset loppuivat lyhyeen. Bartók katsoikin viisaimmaksi tehdä musiikista tiivistetyn konserttiversion, joka Lahdessakin nyt kuultiin.
Eikä itse musiikissa olekaan mitään vikaa, vaikka se ajoittaisessa hyökkäävyydessään saattaa aluksi vaikuttaa suorastaan pelottavalta. Sävelistä uhkuva alkukantainen voima tuo jopa mieleen Stravinskin Kevätuhrin.
Mestarillisen värikkääksi soitinnetusta ja sävähdyttävillä tehoilla ryyditetystä Ihmeellisestä mandariinista onkin vähitellen tullut huippuorkestereitten suosima näytösnumero, johon verrattuna Konsertto orkesterille, Bartókin soitetuin orkesteriteos, vaikuttaa suorastaan kesyltä.
 
O rkesteri ylti vaativan tehtävän tasalle ihailtavaa iskukykyä ja taituruutta osoittaen. Niinpä Lahdessa usein vieraillut kiinalaissyntyinen kapellimestari En Shao - lieneekö mandariinien jälkeläisiä? - saattoikin manata haluamansa tehot esille sataprosenttisesti. Johtamalla teoksen ilman partituuria hän osoitti syventyneensä teokseen hyvin perusteellisesti. Ja tämä myös kuului esityksen selkeytenä ja eheytenä.
Sisältyy Ihmeelliseen mandariiniin toki myös herkän kauniita tuokioita kuten se pitkä klarinettisoolo, jonka Timo Saarenpää puhalsi ihastuttavan aistikkaasti. Niin tyytyväinen oli kapellimestari Saarenpään suoritukseen, että puikkelehti jousiston läpi ojentamaan hänelle juuri saamansa kukkaset.
Esittämällä Ihmeellisen mandariinin Sinfonia Lahti vähensi valkoisten läiskien määrää ohjelmistokartaltaan. Mutta yhä sillä on jäljellä yksi terra incognita Bartókin tuotannossa valloitettavaksi: Musiikkia kieli- ja lyömäsoittimille sekä celestalle vuodelta 1936.
Monien muiden tavoin pidän tätä teosta paitsi unkarilaismestarin nerokkaimpana luomuksena myös yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä sävellyksistä. Onkin jo ehdottomasti korkea aika esittää se myös Lahdessa!
Ravelin sarja Yleviä ja tunteellisia valsseja (Valses nobles et sentimentales) sai sekin varsin nautittavan tulkinnan, jos kohta säveliin ei aina tavoitettukaan niin hienostuneita sävytyksiä kuin olisi toivonut.
 

Matti Raekallio
 
I llan toinen Ravel-numero, pianokonsertto "kahdelle kädelle", sai sen sijaan tulkinnan, joka ei jättänyt toiveille sijaa. Tämän impressionistisesti säihkyvän ja jazzista vaikutteita napanneen hurvittelun vireänä tulkkina Matti Raekallio osoitti kiistattoman mestaruutensa.
Saattoi vain ihailla sitä luontevaa vaivattomuutta, jolla hän suoriutui teoksen teknisistä vaikeuksista. Eleettömällä mutta sitäkin määrätietoisemmalla otteellaan hän todisti, ettei pianonsoitto kaipaa käsien suuria ja näyttäviä liikkeitä ollakseen vaikuttavaa.
Konserton lumoava hidas osa on sikäli hyvin erikoinen, että siihen on punottu kaksi valssin rytmiä päällekkäin. Oikean käden soittama hivelevän kaunis melodia liikkuu 3/4-tahtilajissa, mutta vasemman käden säestys 3/8-tahtilajissa. Koskettimia herkin sormin hellästi hyväillen Raekallio muotoili sävelistä aistikkaita ja vivahteikkaita säkeitä.
Suvereenin taiturin ottein Raekallio selvitti finaalin huikean vauhdikkaat juoksutukset ja sai ne säihkymään ihastuttavana helminauhana. Yhteispeli solistin ja orkesterin kesken sujui En Shaon tarkassa luotsauksessa horjumattoman yksimielisesti myös näissä musiikin kiperimmissä käänteissä.
Konsertin alkua odotellessani söin Metsähallissa herkullisen hedelmäleivoksen. Mutta termoskannusta kyytipojaksi saamani surkean laiha tee maistui kahvinporoilta. Huh!

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen