ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 6/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Sadun hohtoa ja tenhoa

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 14.2.2002
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Ralph Kirshbaum, sello

  • Harri Ahmas: Asetelma
  • William Walton: Sellokonsertto
  • Nikolai-Rimski Korsakov: Sheherazade
    viulusoolot: Jaakko Kuusisto

pääsivu

hakemisto 2002

Osmo Vänskä

Satumaisuus oli avainsana Lahden sinfonikkojen torstaikonsertissa. Ilmiselvää se oli tietenkin illan pääteoksessa, Nikolai Rimski-Korsakovin orkesterisarjassa Sheherazade, joka johdatteli kuulijat Tuhannen ja yhden yön tarinoitten tenhoisiin tunnelmiin.
Mutta Sheherazaden siivittämänä myös William Waltonin sellokonserton hienostuneista sointiväreistä säteili tavallista enemmän sadun hohdetta. Ja liioittelen vain hiukan, kun luonnehdin satumaiseksi orkesterin musisointia, jota Osmo Vänskä tuttuun ja taattuun tapaansa johti innoittavan energisesti.
Sheherazade on yksi orkesterikirjallisuuden upeimpia näytösnumeroita, hemaisevan korea ulkoasultaan mutta erittäin rikas myös sisällöltään: hivelevien melodioitten, harmonioitten ja sointivärien täyttä juhlaa ensimmäisestä sävelestä viimeiseen.
Muusikoille Sheherazade on vaativa mutta myös palkitseva haaste, konsertto orkesterille siinä kuin Béla Bartókin tämän niminen teoskin. Mainiosti suoriutuivat kaikki soitinryhmät tehtävistään, mutta erityisesti sävähdyttivät vasket uljaalla loistollaan ja viulut säihkyvästi suihkineilla vedoillaan.
 

Jaakko Kuusisto
 
Konserttimestarin taidot joutuvat lahjomattomaan puntariin Sheherazaden lukuisissa viulusooloissa, jotka kiehtovasti kuvailevat viisasta tarinoitten kertojaa itseään ja samalla punovat tarinoita yhteen. Jaakko Kuusisto hurmasi kuulijansa täysin soittamalla niin herkästi, henkevästi ja aistikkaasti kuin vain toivoa saattoi. Sinfonia Lahti voi olla ylpeä konserttimestaristaan - Suomen parhaasta!
Hienosti suoriutuivat myös orkesterin muut solistit osuuksistaan. Jälleen kerran klarinetisti Timo Saarenpää aateloi soittonsa hivelevillä pianissimoilla ja kasvatti crescendot tavattoman vaikuttavasti forteksi. Ihailtavan tyylikkäästi muotoili myös fagotisti Kjell Häggkvist soolonsa.
Miellyttäviä olivat cornisti Pertti Kuusen ja oboisti Lasse Junttilan ilmeikkäät vuoropuhelut, samoin sellisti Ilkka Pällin ja huilisti Outi Viitaniemen herkät puheenvuorot. Finaalin räiskyvän vauhdikkaissa käänteissä trumpetisti Ari Heinonen loisti taituruudellaan.
 

Ralph Kirshbaum
 
Varsin nautittavasti musisoi myös illan varsinainen solisti, sellisti Ralph Kirshbaum, vaikka ei yltänytkään erityisen rikkaaseen tulkintaan. Monia hienoja tuokioita hän toki kirvoitti esiin sellostaan, mutta väliin soitto kuulosti myös melko nuivalta. Vänskän tarkasti luotsaama yhteispeli orkesterin kanssa sujui oivasti ja tuotti hivelevän sävykkäitä sointeja.
Ylimääräisenä soittamastaan Bachin kappaleesta Kirshbaum ei ansaitse kehuja: liiaksi romantisoitu, teennäinen tulkinta jäi ryhdittömäksi ja epäselväksi.
Sinfonia Lahden soolofagotisti Harri Ahmas yllättää toistuvasti sävellyksillään, jotka eivät lainkaan häpeä huomattavasti maineikkaampien nuotinpiirtäjiemme luomusten rinnalla - pikemmin päinvastoin! Ilmeisesti ei pidä hankkia elantoaan muusikkona maakunnassa, vaan nauttia valtion säveltäjäapurahaa ja asua pääkaupungin liepeillä, jos mielii tulla noteeratuksi oikeana säveltäjänä oikeissa piireissä.
Ahmaksen Stilleben eli Asetelma osoittautui sekin taidokkaasti rakennetuksi, tapahtumarikkaaksi ja tyylillisesti yhtenäiseksi sävellykseksi, jota kuuntelin mielihyvää tuntien. Teoksen mitäänsanomaton nimi ei vain ole omiaan houkuttelemaan kuulijoita. Sitä paitsi saksan sana Stilleben tarkoittaa myös hiljaiseloa, ja sitä ei sävellyksen usein kiihkeän dramaattisessa menossa totisesti ollut.
Yllättävän paljon näkyi salissa vapaita istuimia. Waltonin kelpo konserttoko oli se peikko, jota - aivan suotta - pelättiin? Kun pääruokana on Sheherazaden kaltaista herkkua, pystyy kyllä nielemään alkupaloina melkein mitä tahansa. No, minimalistien keinoviljellyt ja biomuunnellut tuotokset saattaisivat sentään takerrella kurkussa...

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen