ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 8/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Sävelten hurmaavat heijastukset

Eeva Havulehto, piano
 
Lahden konserttitalon Felix Krohn -salissa
20.2.2002

 
Henrik Perelló, viulu
Ilkka Pälli, sello

  • Wolfgang Amadeus Mozart: Muunnelmia Duportin teemasta KV 573
  • Claude Debussy: Kuvia (Images) I vihko
  • Aleksandr Skrjabin:
    • Runoelma Fis-duuri op.32/1
    • Etydi cis-molli op.42/5
  • Maurice Ravel:
    • Pavane
    • Pianotrio

pääsivu

hakemisto 2002

P ianomuunnelmien säveltäminen oli 1700-luvulla erittäin suosittua puuhaa. Säveltäjäpianistit pääsivät niissä keikaroimaan sekä mielikuvituksensa lennolla että taituruudellaan. Kuulijoitten oli puolestaan helppoa ja hauskaa seurata teemoiksi usein valittujen suosikkisävelmien kekseliäitä muodonmuutoksia.
Eeva Havulehto aloitti piano-iltansa soittamalla Mozartin Duport-muunnelmat, jotka kuuluvat soitetuimpiin Mozartin parinkymmenen muunnelmateoksen joukossa. "Mozart kirjoitti nämä variaatiot kuningas William II:n yksityisorkesterin kapellimestarin Mr. Jean Pierre Duportin kunniaksi" - kuten jo koululaisena hankkimani englantilaisnuotti otsikossaan ylväästi ilmoittaa.
Ainakin minut Havulehto häkellytti soittamalla teeman esittelyn rohkeasti rubatossa, toisin sanoen rytmiä viljalti venytellen. Näin Duportin menuetiksi säveltämä teema menetti lähes tyystin keveästi keinahtelevan tanssillisen luonteensa.
Mutta jo ensimmäisen muunnelman ihastuttavasti kimmeltäneissä sävelten helminauhoissa tulkinta solahti tavanomaisiin uomiin menettämättä toki persoonallisuuttaan. Myöhemmissä molli- ja adagio-muunnelman herkistyneissä tunnelmissa aistikkaasti toteutettu rubato olikin paikallaan.
 
S oitettuaan Mozartia graafisen selkeästi ja kirkkaasti Havulehto osoitti Debussyn impressionististen sävelkuvien tulkitsijana olevansa myös pehmeästi hivelevien harmonioitten ja soinnillisten valöörien erinomainen taitaja.
Miten hurmaavasti hän kirvoittikaan esille esimerkiksi kappaleen Heijastuksia vedestä sensuellit sävelet. Soitto oli pienimpiä yksityiskohtia myöten hiottua, vivahteikas kosketus tarkoin punnittua, tulkinta alati henkevän musikaalista ja tyylikästä.
Ravelin ihanan Pavanen kuolleen prinsessan muistolle opin aikoinaan tuntemaan radiosta orkesteriteoksena. Niinpä luulin pianoversiota pitkään sen sovitelmaksi, vaikka asia onkin päinvastoin. Havulehdon tulkinta kosketti herkällä runollisuudellaan; tosin alussa melodia olisi saanut piirtyä pehmeämpänä ja vaimeampana.
 
K onsertti huipentui Ravelin trioon pianolle, viululle ja sellolle. Kamarimusiikin hohtavimpiin helmiin kuuluva teos sai arvoisensa tulkinnan, sillä Eeva Havulehto oli kutsunut mukaansa mainiot taitajat, Tampereen kaupunginorkesterin konserttimestarin Henrik Perellón ja Sinfonia Lahden soolosellistin Ilkka Pällin.
Ravelin trioa voisi jopa pitää kamarikokoon pelkistettynä pianokonserttona. Erittäin varmoin ottein ja innoittuneesti musisoiden Havulehto otti pianon johtavan roolin suvereenisti hallintaansa. Upeasti hän pani sävelet säihkymään ja vyörymään, mutta tavoitti ihastuttavasti myös musiikin herkät sävyt.
Eivät jääneet jousisoittajakaan silti pelkästään taustavoimiksi, vaan osallistuivat sävelelliseen keskusteluun eläytyvästi ja täysipainoisesti monin herkullisin puheenvuoroin. Kolmikon yhteispeli sujui kaiken kaikkiaan ihailtavan yksimielisesti ja ehyesti.
Mustaa ja valkoista -konserttien sarja monipuolistaa kiitettävästi musiikkitarjontaa Lahdessa ja vahvistaa Lahden profiilia kulttuurikaupunkina. Samalla se muistuttaa meille Sibeliustalo-huumassa eläville oivallisen kamarimusiikkisalin olemassaolosta. Lontoossa Royal Festival Hall ja Wigmore Hall, Lahdessa Sibeliustalo ja Felix Krohn -sali!

Arto Sakari Korpinen

 

Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen