ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 9/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Tshekkiläisen säveltäjämestarin ilta

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 7.3.2002
 
Hannu Lintu, kapellimestari
Gary Hoffman, sello

Antonín Dvorák:

  • Metsänrauha
  • Sellokonsertto h-molli
  • Sinfonia nro 8 G-duuri

pääsivu

hakemisto 2002

Gary Hoffman

H aarasoipio, joka myös sellona tunnetaan, on tänä vuonna Sinfonia Lahden Virtuoosit kohtaavat -minifestivaalin hallitseva soitin. Ensimmäisenä tapahtuman kolmesta solistivieraasta astui valokeilaan Gary Hoffman, pariisilaistunut kanadalainen ja kansainvälisen Rostropovitsh-sellokilvan voittaja vuodelta 1986. Kestävänä dokumenttina hänen aiemmista Lahden-vierailuistaan muistetaan äänilevy, jolla hän soittaa Osmo Vänskän ja Sinfonia Lahden kera Kalevi Ahon sellokonserton.
Kirjoittaessani viimeksi Hoffmanista syyskuussa 1995 kerroin hänen tulkinneen Ernest Blochin Schelomon puhuttelevasti ja täydellisesti eläytyen. Erityisesti ihastelin hänen vuonna 1662 rakennetun Nicolo Amati -sellonsa jumalaisen upeaa, tumman täyteläistä sointia.
Nyt Hoffmanilla oli tulkittavanaan yksi suurista sellokonsertoista, Antonin Dvorákin rakastettavan tunnekylläinen h-molli-konsertto hivelevine melodioineen.
Sama eläytyvä ja sisäistynyt ote oli tälläkin kertaa leimallista Hoffmanin tulkinnalle, josta puuttuivat kaikki näyttävät taituruuden elkeet. Niinpä kuulija saikin nautiskella monista kamarimusiikillisen herkästi muotoilluista yksityiskohdista.
Mutta Dvorákin romanttisen konserton olennaisiin piirteisiin kuuluu myös hehkuva tunteen lämpö. Tässä suhteessa sellistin tulkinta yllätti ja kummastutti vaikuttamalla toisinaan vähäveriseltä ja jotenkin verhotulta. Kauniita hiljaisia vivahteita hän toki kirvoitti sellostaan kosoltikin, mutta ei juurikaan suonut kuulijalle tilaisuutta humaltua sen sensuelleista, lämpimän täyteläisistä soinneista.
 

Hannu Lintu
 
K uin kiitoksena hienon sellokonserton säveltämisestä koko konsertin ohjelma oli omistettu Dvorákille, päänumerona hänen VIII sinfoniansa, jota on joskus kutsuttu Englantilaiseksi sinfoniaksi - säveltäjä kun johti sen ollessaan vihittävänä Cambridgen yliopiston kunniatohtoriksi.
Valinta oli sikälikin onnistunut, että sinfonia tarjoaa viimeisessä osassa selloille pariinkiin otteeseen tilaisuuden laulaa herkistävän kaunista melodiaa sydämen kyllyydestä. Kylläpä Sinfonia Lahden selloryhmä käyttikin tilaisuuden oivasti hyväkseen: sävelten tunteikkaat kaarrokset muotoiltiin koskettavasti ja aistikkaasti.
Sellofestivaalin kapellimestarina vieraileva Hannu Lintu johti sinfonian hyvin innoittuneesti ja määrätietoisesti. Selkeillä ja energiaa säteilevillä viitteillään hän piti orkesterin hyvin hallinnassaan ja sai muusikot toteuttamaan aivoituksensa taitavasti ja alttiisti.
Niinpä esimerkiksi teoksen lukuisat nousukohdat toteutuivat hyvin tehokkaina, kasvoivat kohti huipennustaan sävähdyttävästi. Sinfonian herkät käänteet toteutettiin riipaisevasti äärimmäisen hiljaisia pianissimoita myöten.
Runsaine vastakohta-asetelmineen ja löyhine muotorakenteineen sinfonian neljä osaa ovat niin rapsodisia, että teos vaikuttaa enemmän sinfonisten runoelmien sarjalta kuin varsinaiselta lujarakenteiselta sinfonialta. Sitäkin kiitettävämpää oli se näkemyksellisyys, jolla Lintu rakensi ehyen kokonaisuuden.
Sangen vaikuttavana soi sinfonian adagio, joka ei ole tavallinen tunnelmaltaan yhtenäinen hidas osa, vaan väkevä, vaihtelevasti etenevä säveldraama. Kansantanssien hyväntuulinen säihke allegretto grazioso -osassa tuotti myös suurta iloa sekä korvalle että mielelle.
Konsertin alussa vietettiin tunnelmallinen tuokio metsän siimeksessä. Dvorákin alunperin pianolle nelikätisesti säveltämä Metsänrauha kuultiin Guy Warrackin orkesterisovituksena. Arvoitukseksi jäi, miksi ei soitettu säveltäjän itse sellolle ja orkesterille laatimaa sovitusta.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen