ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 15/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Maestro ja tulevaisuuden toivot

Jorma Hynninen oppilaineen
Heinolan WPK-talossa 2.5.2002

 
Jorma Hynninen, baritoni
Jussi Miilunpalo, piano
 
Rebekka Suninen, sopraano
Niall Chorell, tenori
Petri Bäcksröm, tenori
Marko Nykänen, bassobaritoni
Ville Rusanen, baritoni

pääsivu

hakemisto 2002

H einolan WPK-talon konserttisarja, jonka ovat järjestäneet Heinolan kulttuuritoimisto ja Sibelius-Akatemia, päättyi valloittavasti Jorma Hynnisen ja hänen viiden oppilaansa konserttiin.
 
Jorma Hynninen on osoittanut lukkarinrakkautta Heinolaa kohtaan esiintymällä varsin usein Jyrängönvirran kaupungissa. Tälle on luonnollinen selityksensä. Nuoruudessaan hän valmistui opettajaksi Heinolan seminaarista ja ehti toimia opettajana Heinolan Lusissa ennen antautumistaan laulajanuralle.
Maestron itsensä juontamassa tilaisuudessa vallitsi miellyttävän keväinen ja välitön tunnelma. Ohjelman alkupuoli oli omistettu oopperamusiikille, jälkipuoli liedeille.
 

Jorma Hynninen
 
V aikka Hynninen antoikin lahjakkaitten oppilaittensa esiintyä illan päärooleissa, ilahdutti hän toki ihailijoitaan paitsi laulamalla oopperaduetoissa myös esittämällä illan hurmaavaksi huipennukseksi viisi suomalaista kansanlaulua.
Oli suuri nautinto kuunnella laulajan sävykkään baritonin vuolaan vapautunutta ja lämpimän täyteläistä sointia; puhumattakaan tulkinnasta, joka oli eläytyvyydessään ja ilmeikkyydessään aitoa, taattua Hynnistä. Yksinkertaisen kansanlaulunkin välittämiseen hän paneutui täysillä, aivan kuin laulaessaan vaikkapa Schubertin liediä.
Tätä vaikutelmaa vahvistivat laulujen sanallista sisältöä osuvasti myötäilevät, hykerryttävän nokkelasti sommitellut piano-osuudet, jotka olivat Ralf Gothonin käsialaa: kansanlauluista oli tullut liedejä. Illan mainio pianisti Jussi Miilunpalo, Hynnisen assistentti Sibelius-Akatemiassa, musisoi ihastuttavan eloisasti ja liitti osuutensa saumattomasti laulajan tulkintaan.
 
S ädehtivä kultakurkku viiden mieslaulajan joukossa oli harvinaisen äänimateriaalin omaava Rebekka Suninen. Delibes'n Lakmé-oopperan kuuluisassa kelloaariassa hänen koloratuurisopraanonsa soi upean notkeana ja kirkkaana sekä kipusi vaivattomasti huikeisiin korkeuksiin. Tuskin osun harhaan, kun ennustan hänelle loistavaa kansainvälistä uraa.
Suuria lupauksia ovat myös illan kaksi tenoria, Niall Chorell ja Petri Bäckström, jotka kumpikin herättivät huomiota Lappeenrannan laulukilpailuissa viime uutena vuotena.
Paitsi Chorellin miellyttävän pehmeästi soivaa ja sulavasti kaartuvaa lyyristä tenoriääntä ihastelin hänen oivaa kielitaitoaan: niin ranskalainen kuin saksalainenkin laulu sai oman aidon lausunnallisen värityksensä. Laulaessaan Hynnisen kanssa Nadirin ja Zurgan tuttua duettoa oopperasta Helmenkalastajat täytti Chorell jo varsin hyvin Jussi Björlingin suuret saappaat.
Petri Bäckströmin italialaistyyppinen tenori kantoi toisinaan hieman ohuena, terävänäkin, mutta ylti parhaimmillaan sykähdyttävään uljuuteen Verdin oopperan Don Carlo duetossa. Kuulan laulu Sinipiika todisti hänen kykynsä myös herkkään tulkintaan. Laulun hivelevän kaunis piano-osuus sai ajattelemaan Kuulaa Suomen Rahmaninovina.
Sarastron aariassa Mozartin Taikahuilusta bassobaritoni Marko Nykäsellä oli vaikeuksia saada matalimpia säveliä kuuluville, ja tulkinta vaikutti turhan jäyhältä. Mutta Kilpisen laulu Kiitos emännästä kajahti jo vapautuneen ylväästi ja otti kuulijat valtoihinsa.
Kerrassaan hienosti sopivat yhteen Ville Rusasen baritoni ja Petri Bäckströmin tenori Don Carlon duetossa. Koruttoman puhuttelevasti Rusanen tulkitsi Merikannon laulut Laulaja taivaan portilla ja Päivännousu kultaa kirkkomaan. Kunhan väritykseltään miellyttävä ääni saa vielä lisää lämpöä ja muhkeutta, voi Rusasesta hyvinkin kehkeytyä vahva ehdokas Hynnisen manttelinperijäksi.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen