ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 16/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Viulutaituri Graalin teatterissa

Radion sinfoniaorkesteri
Sibeliustalossa 25.4.2002
 
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
John Storgårds, viulu

  • Maurice Ravel: Pursi merellä
  • Leevi Madetoja: Sinfonia nro 3 A-duuri
  • Kaija Saariaho: Graalin teatteri (viulukonsertto)
  • Maurice Ravel: Klovnin aamulaulu

pääsivu

hakemisto 2002

Radion sinfoniaorkesteri ja Jukka-Pekka Saraste
Suntory Hall -salissa Tokiossa

R adion sinfoniaorkesterin konsertissa saattoi kautta illan aistia hienostunutta ranskalaisuuden tuoksua, vaikka ohjelman päänumerot olivatkin suomalaisten säveltäjien käsialaa.
 
Leevi Madetoja aloitti kolmannen sinfoniansa säveltämisen oleskellessaan Ranskassa. Siellä imetyt vaikutteet myös kuuluvat teoksen sävelkielessä, joka on keventynyt verrattuna edellisten sinfonioitten tummasävyiseen ja raskasmieliseen pohjalaisuuteen.
Ranskalainen musiikintutkija Henri-Claude Fantapié pitää kolmatta sinfoniaa jopa niin ranskalaisena, että on ehdottanut sille lisänimeä Sinfonia Gallica, Gallialainen sinfonia.
Jukka-Pekka Sarasteen tarkat ja luonteikkaat viitteet innoittivat RSO:n soittamaan hyvin ilmaisuvoimaisesti ja tuomaan Madetojan sävelelliset ajatukset esille mitä edullisimmassa valaistuksessa. Lukemattomien hienosti toteutettujen yksityiskohtien joukosta poimittakoon vaskien uljaan juhlavat soinnit finaalissa.
 
P ariisilaistuneen Kaija Saariahon sävellysten leimallisimpiin piirteisiin ovat jo pitkään kuuluneet ranskalaiseen tyyliin parfymoidut sointivärit. Eikä nyt kuultu viulukonsertto Graal théatre, Graalin teatteri, muodostanut tässä suhteessa poikkeusta, vaikka sävelkielestä erottui selvästi myös uusia piirteitä.
Saariaho on kehittänyt ilmaisuaan mieluisaan suuntaan. Temaattisessa jäntevyydessään ja rakenteellisessa kiinteydessään konsertto poikkeaa edukseen niistä tylsien efektien katkelmallisista kokoelmista, joita monet nykysäveltäjät tuovat tyrkylle - enkä nyt tarkoita nimenomaan suomalaisia sävelnikkareita.
Jotkin Saariahon aiemmat teokset ovat saattaneet tuntua loputtomalta lillumiselta sävelten sinänsä miellyttävässä syleilyssä. Mutta viulukonsertto on toista maata: siitä huokuu alati jännitettä, joka vie musiikkia eteenpäin ja pitää otteessaan hamaan loppuun asti. Sitä paitsi se todistaa Saariahon edenneen orkesterin käyttelijänä jo täyteen mestaruuteen.
 

John Storgårds
 
E tenkin laulumusiikin ystävät muistavat Lauri Ikosen, lukuisien hienojen yksinlaulujen säveltäjän. Harva kuitenkin tietänee, että viulisti ja kapellimestari John Storgårds on hänen tyttärenpoikansa.
Johdettuaan vasta edellisenä iltana konsertin Tampereella Storgårds tulkitsi suvereenin viulutaiturin varmoin ja määrätietoisin ottein Saariahon konserton huippuvaikean soolo-osuuden - joka ei tiettävästi ollut läpihuutojuttu edes Gidon Kremerille, Esa-Pekka Salosen johtaman kantaesityksen maineikkaalle solistille.
Niin näkyvästi ja menestyksekkäästi on Storgårds viime aikoina ahkeroinut kapellimestarina, että voi vain ihmetellä, missä välissä hän on ehtinyt pitää viulistisen kuntonsa näin loistavana.
Erityisen ihailtavaa ja innostavaa oli se sähköistävä intensiteetti, joka Storgårdsin näkemyksellistä tulkintaa leimasi. Ehkäpä juuri työskentely kapellimestarina on kasvattanut hänen tulkitsijan-taitojaan myös viulistina.
 
T yylikästä ohjelmakokonaisuutta kehysti kaksi Maurice Ravelin sävellystä, Une barque sur l'ocean (Pursi merellä) ja Alborada del gracioso (Klovnin aamulaulu) - molemmat alunperin pianokappaleita sarjasta Miroirs (Peilejä).
Säveltäjän kiinnittäessä päähuomionsa meren majesteettisen suuruuden kuvaamiseen kutistuu pursi "lastuksi lainehilla". Ehkä tämä olikin hänen tarkoituksensa: kuin pieni ihminen elämän valtamerellä.
Saraste ja RSO toteuttivat teosten mestarilliset sointivärit hivelevän tasapainoisesti ja hioutuneesti. Sykähdyttävän upeasti ja säihkyvästi tulkittiin Ravelin suosituimpiin kappaleisiin kuuluvan Klovnin aamulaulun valloittavat, Iberian niemimaalle viittaavat melodiat ja rytmit.
On tullut tavaksi suomentaa espanjan sana gracioso hienostelevasti ja harhaanjohtavasti narriksi. Mutta se tarkoittaa nimenomaan sirkuksen pelleä eli klovnia.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
RSO:n kuva: Koichi Miura