ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 17/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Supisuomalaista kuorolyriikkaa

Lahden Bach-kuoron 20-vuotisjuhlakonsertti
Sibeliustalossa 14.5.2002

 
Johtajana Johanna Ignatius
Juontajana Ilmo Hakala-Rahko
 
Soolo-osuudet:
Minna Hollo-Hellberg
Paavo Kerola

  • Ehrström, Sibelius, Palmgren, Kuula, Madetoja, Linsén, suomalaisia kansanlauluja
pääsivu

hakemisto 2002

K un Lahden Bach-kuoro kaksi vuosikymmentä sitten perustettiin, oli tarkoituksena luoda kaupunkiin laulajisto, joka kykenisi suurten ja vaativien orkesterisäestyksellisten kuoroteosten kuten oratorioitten, messujen ja kantaattien esittämiseen.
Ansiokkaasti onkin Bach-kuoro tämän päätehtävänsä täyttänyt. Mutta juhlakonsertissaan Sibeliustalossa kuusikymmenpäinen kuoro osoitti tulevansa toimeen omillaankin, hallitsevansa oivasti myös säestyksettömän a cappella -laulun.
Niin barokkimusiikkiin kuin kuoron nimi viittaakin, oli ohjelma tällä kertaa koottu supisuomalaisista sävelistä, omien säveltäjiemme lauluista ja kansanlaulusovituksista. Sekakuorolaulustomme tutuimpien, hohtavimpien helmien ohella oli tarjolla myös muutamia harvemmin esille päässeitä sävelkoruja.
Näin ohjelmasta rakentui tyylikkään yhtenäinen kokonaisuus. Silti olisi mielestäni ollut paikallaan, että kuoro olisi muistanut nimikkosäveltäjäänsä Bachia esittämällä esimerkiksi tämän hienoja motetteja tai koraaleja.
Esitykset oli hiottu kauttaaltaan nautittavaan, ammattikuoron tasoa hipovaan valmiuteen. Sekä eri kuoroäänten että koko kuoron sointi oli miellyttävän yhtenäinen ja tasapainoinen. Niinpä myös sointupuhtaudessa yllettiin kiitettävälle tasolle.
Kun perusasiat olivat kunnossa, saattoivat laulajat keskittyä vapautuneesti musikaaliseen ja elävään tulkintaan. Nyansointi oli herkkää ja aistikasta, eikä voima-asteikossa unohdettu kumpaakaan ääripäätä.
 
K uoro voikin olla hyvin tyytyväinen taiteelliseen johtajaansa. Mainion harjoitustyön suoritettuaan Johanna Ignatius sai tällä kertaa myös johtaa konsertin ja siten nauttia itse työnsä hedelmistä. Orkesterikonserteissahan muut eli kapellimestarit pääsevät niittämään kukkeimmat laakerit.
Persoonallisilla, musiikkia osuvasti ilmeittävillä viitteillään Ignatius sekä innosti laulajiaan että piti esitykset oivasti koossa. Hänen luonteva ja varma työskentelynsä vaikutti kaiken kaikkiaan määrätietoisen näkemykselliseltä.
Sibeliuksen Kiven runoon säveltämä Sydämeni laulu sai yhden konsertin puhuttelevimmista tulkinnoista: äärimmäiset pianissimot sekä hivelivät korvaa että herkistivät mieltä. Toisella, väkevämmällä tavalla riipaisi Kuulan Leinon runoon säveltämä Virta venhettä vie, jonka sävähdyttäviin fortissimoihin kuoro valoi viiltävää tunteen paloa.
 
K onsertin kepeintä ja iloisinta antia tarjosi Kostiaisen taidokkaasti sovittama Mull' on heila ihana, eloisa kansanlaulujen rapsodia, joka ei ole suotta päässyt kuorojen suosioon. Bach-kuoron iskevä, ilmeikäs ja vauhdikas esitys tempasi vastustamattomasti mukaansa.
Konsertin päätösnumeroksi oli valittu Linsénin Kesäpäivä Kangasalla, Topeliuksen runon tuttuakin tutumpi sävelitys. Entisten kuorolaisten vahvistama Bach-kuoro todisti antaumuksellisella ja ehyellä tulkinnallaan, että kysymyksessä on pieni mestariteos eikä vain jonkinlainen koululaulu. Herkistä pianissimotunnelmistaan laulu huipentui vaikuttavasti uljaaseen ja ylevään fortissimoon.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen