ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 18/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Lumoavaa Bachia

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 23.5.2002
 
Jaakko Kuusisto, viulu ja johtaja
Pekka Kuusisto, viulu ja johtaja
Jyrki Lasonpalo, konserttimestari

Johann Sebastian Bach:

  • Kaksoiskonsertto c-molli
  • Viulukonsertto E-duuri
  • Viulukonsertto a-molli
  • Kaksoiskonsertto d-molli

pääsivu

hakemisto 2002

Pekka (vas.) ja Jaakko Kuusisto

J ohann Sebastian Bachin viulukonsertot a-molli ja E-duuri sekä konsertto kahdelle viululle d-molli ovat hienointa musiikkia, mitä tiedän, enkä koskaan väsy niitä kuuntelemaan. Niihin lumoutuneena yhtyy mielellään tuntemattoman viisaan leikkimieliseen ajatukseen elämän tarkoituksesta: Bachin musiikista nauttiminen.
"Pelkistettyä minimalistista musiikkia puhtaimmillaan" luki Sinfonia Lahden Bach-konsertin mainoksessa. Hyvää tarkoittaneelle tekstin laatijalle sattui valitettava lipsahdus. Sana minimalistinen tarkoittaa erästä nykyajan tylsän yksitoikkoista sävellystyyliä ja loukkaa Bachin nerokasta musiikkia, joka sävelellistä maailmankaikkeutta syleilevänä on pikemminkin maksimaalista.
Yehudi Menuhinin ja Christian Ferras'n klassinen tulkinta näistä konsertoista on 1960-luvulta lähtien kuulunut levykokoelmani helmiin. Nykyään kuuntelen useimmiten Arthur Grumiaux'n ja Hermann Krebbersin hivelevän henkevää ja kaunissointista tulkintaa. Autenttisuuteen pyrkivistä levytyksistä pidän Andrew Manzen ja Rachel Podgerin tulkintaa parhaimpana. Toisessa ääripäässä on Gidon Kremerin levy, jota en voi sietää: hänen tulkintansa vaikuttaa ylinopeine tempoineen kylmän tunteettomalta. (Kremer muuten käyttää nykyajan äänitystekniikkaa hyväkseen ja soittaa kaksoiskonsertossa molemmat soolo-osuudet.)
Jaakko ja Pekka Kuusiston viime vuonna ilmestynyt levy sijoittuu ilman muuta suosikkilistani kärkipäähän, vaikka en täysin mieltynytkään heidän kaikkiin ratkaisuihinsa. Torstai-iltana maanmainiot veljekset tarjoilivat Bachin konserttoja Sibeliustalossa elävinä esityksinä, erinomaisena tukenaan Sinfonia Lahden kamariorkesteri.
 
M utta konserttia ei aloittanut yksikään edellä mainituista teoksista, vaan Bachin c-molli-konsertto kahdelle cembalolle. Joku huomasi sattumalta, se oli kai Max Seiffert 1920-luvulla (muitakin nimiä on mainittu), että toinen soolo-osuus on ensimmäistä yksinkertaisempi. Niinpä hän keksi sovittaa teoksen d-molli-konsertoksi viululle ja oboelle, ja tämä on ollut pitkään teoksen soitetuin versio. Vasta viime vuosina on puskenut itseään esille kahden viulun versio, joka pohjautunee Seiffertin sovitukseen. Manze ja Podger soittavat sen levyllään "viulu-ystävällisemmässä" d-mollissa, mutta Kuusistot pitäytyvät c-mollissa.
Jo tämän konserton esityksessä tulivat esille Kuusistojen Bach-tulkinnan oleellisimmat piirteet. Vaikka soittavatkin "uusilla" viuluilla ja makeuttavat halutessaan sointia häpeilemättömästi vibratolla, he ovat imeneet tulkintaansa huomattavasti vaikutteita autentikkojen tyylistä. Tämä ilmenee sävelellisten ajatusten monimuotoisessa ja ilmeikkäässä muotoilussa, tiheässä sävelten painottelussa, runsaissa voimanvaihteluissa.
Valloittavinta Kuusistojen soitossa on alati säteilevä soittamisen hurma: he musisoivat täydellisessä yhteisymmärryksessä rennon vapautuneesti ja nautinnollisesti. Oikeastaan he elävät musiikissa eivätkä vain tulkitse sitä. Tämän mahdollistaa soiton ilmiömäisen varma ja vaivaton tekninen hallinta.
Ainoaksi miinukseksi c-molli-konserton tulkinnassa jäivät kahden ensimmäisen osan hieman turhan nopeat tempot; etenkin hitaaseen osaan kaipasin enemmän rauhaa. Mutta eloisa kolmas osa osui tempollisestikin nappiin.
Ylimaallista kauneutta huokuvan d-molli-konserton, sen varsinaisen kaksoisviulukonserton, tulkinnassa ei sitten ollutkaan mitään häiritseviä piirteitä, esitys soi sulaa nautintoa ensi sävelestä viimeiseen.
Nautittavasti tulkittiin myös soolokonsertot. Pekka soitti E-duuri-konserton nopeat ääriosat herkullisen elävästi, mutta lienenkö vanha fossiili, kun kaipailin hitaaseen osaan linjakkaampaa ja levollisempaa muotoilua jatkuvan korostelun sijaan. Jaakon herkästi ja runollisesti tulkitsema a-molli-konsertto värähdytteli sieluni herkimpiä kieliä joka sävelellään.

Arto Sakari Korpinen
 
Pekka ja Jaakko Kuusiston kuva © Jussi Tuulensuu
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen