ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 22/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Jousikvartetto ihastutti

Lahden urkuviikko:
 
Aimo Känkäsen sävellyskonsertti
Ristinkirkossa 1.8.2002
 
Mikkelin kaupunginorkesteri
Esa Heikkilä, kapellimestari
FinEst-kvartetti
Maija Lehtonen, urut
Pauli Pietiläinen, urut
Kirsi Tiihonen, sopraano
Lasse Junttila, oboe

 

  • Concertante uruille ja jousikvartetille
  • Jousikvartetto nro 1
  • Preludi jousiorkesterille
  • Elämä sopraanolle, oboelle ja jousiorkesterille
  • Konsertto uruille ja jousiorkesterille

pääsivu

hakemisto 2002

Aimo Känkänen

R unsaat neljä vuosikymmentä Lahden musiikkielämän voimahahmoihin kuulunut säveltäjä-urkuri Aimo Känkänen vietti toukokuussa 80-vuotispäiviään "sordinoidusti" Italian auringon alla. Olikin nyt urkuviikolla korkea aika juhlia päivänsankaria. Tämä tapahtui hienoimmalla mahdollisella tavalla, tuomalla esille hänen musiikkiaan.
Lahtelainen yleisö on saanut nauttia Känkäsen musiikista lukuisissa eri yhteyksissä. Oli mainiota, että sävellyskonsertissa myös urkuviikolle saapuneet Känkäsen kollegat ja ystävät saivat tilaisuuden kuulla oivan läpileikkauksen hänen sangen laajaksi kasvaneesta tuotannostaan.
 
J ousikvartetto nro 1 on noussut Känkäsen sävellyksistä suosikikseni. Sitä kuunnellessa tunnen aina vilpitöntä ihailua ja ihastusta. Hämmästyttavän taitavasti ja tyhjentävästi säveltäjä käyttää hyväkseen neljän jousisoittimen tarjoamat soinnilliset mahdollisuudet. Vapaatonaalisten sävelten kudelmat ovat täynnään hienosyistä musiikillista tapahtumista, eikä sävelellinen jännite pääse hetkeksikään katkeamaan.
Miten tenhoisasti sello laulaakaan laajakaarista teemaansa levollisessa Largo-osassa pizzicato-taustaa vasten. Ihastuttavasti vaihtelevat moni-ilmeisen allegro non troppo -osan tunnelmat huikeista sävelten puhureista äärimmäisen herkkiin unelmoinnin hetkiin ja soinnin intensiivisenä hehkuvaan hurmioon.
Lahtelaisten muusikoitten suomalais-virolaisesta FinEst-kvartetista Känkäsen kvartetto on saanut ensiluokkaisen tulkin. En yhtään liioittele, kun sanon, että viulistit Esa ja Jaana Heikkilä, altisti Jarno Laaksonen ja sellisti Teet Järvi soittivat häikäisevän upeasti. Heidän erittäin aistikas ja ilmeikäs tulkintansa oli pienimpiä yksityiskohtia myöten hiottua sekä soinnillisesti korvia hivelevää. Kaiken kaikkiaan huipputason taiturillinen esitys!
 
R unsaasti soinnillista herkkua tarjosi myös ohjelman toinen suurimuotoinen teos, konsertto uruille ja jousiorkesterille. Vaativan soolo-osuuden tulkkina Maija Lehtonen sai kiitollisen tilaisuuden käytellä suvereenin taituruutensa koko asevarastoa; musiikin voimakohdissa hän sävähdytti iskevällä ja jäntevällä otteellaan.
Mikkelin kaupunginorkesterin kamarikokoinen jousisto yllätti sekä varmalla hallinnallaan että intensiivisellä soinnillaan, joka kesti hyvin kilvan urkujen kanssa. Esa Heikkilä todisti jälleen kerran oivat kykynsä kapellimestarina pitämällä tulkinnan alati elävänä sekä solistin ja jousiston yhteispelin kiitettävän saumattomana.
Hartaan mietiskelevästi alkava Concertante uruille ja jousikvartetille muuntautuu vähitellen sävelten eloisaksi kirmailuksi. Urkuri Pauli Pietiläisen ja FinEst-kvartetin yksimielinen tulkinta säteili valloittavaa musisoinnin iloa.
 

Kirsi Tiihonen

M ielenkiintoisena ja puhuttelevana uutuutena kuultiin sopraanolle, oboelle ja jousiorkesterille sävelletty Elämä Uuno Kailaan suomentamaan Edith Södergranin runoon: "...elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme..." Herkästi eläytyen tulkitsi Kirsi Tiihonen oivasti kantavalla sopraanollaan laaja-alaisen lauluosuuden, johon oboisti Lasse Junttila liitti omat luonteikkaasti muotoillut kommenttinsa.
Elämä-teosta lukuun ottamatta kaikki konsertin sävellykset ovat kuultavissa levyiltä. Känkäsen internet-sivuilla http://koti.phnet.fi/kankai/ on tarkat tiedot sekä levyjen sisällöstä että hänen koko sävellystuotannostaan. Siellä on tarjolla myös mielenkiintoinen ja hauska kuvagalleria urkuviikon taiteilijavieraista Känkäsen johtajakaudelta.
Konserttiin oli kertynyt ilahduttavan runsaasti yleisöä, joka juhli Aimo Känkästä hyvin lämpimästi. Ylimääräisenä numerona mikkeliläiset soittivat haikean tunteikkaasti Känkäsen omaleimaisen sovituksen kansanlaulusta Karjalan kunnailla - kuin muistuttaakseen, että hän on syntyjään Muolaan poikia Karjalan kannakselta.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen