ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 24/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Herkkyyttä ja lämpöä

Lahden urkuviikon päätöskonsertti
Ristinkirkossa 3.8.2002
 

Christ Church Cathedral Choir
Stephen Darlington, johtaja
Christian Wilson, urut ja piano

 

    Taverner, Byrd, Monte, Bach, Britten, Stravinski, Séverac, Poulenc, Duruflé, Grieg, Fauré, Brahms, Walton

pääsivu

hakemisto 2002

Stephen Darlington

L ahden 30. urkuviikon päätöskonsertissa englantilainen Oxfordin Christ Church -katedraalin poikakuoro valloitti ilahduttavan runsaslukuisen yleisönsä täydellisesti hartailla, tunteikkailla ja ehyillä esityksillään.
 
Jo 1500-luvulla perustetun Christ Church Cathedral Choirin muodostavat 16 katedraalin kuorokoulussa opiskelevaa poikaa ja 12 mieslaulajaa. Kunniakkaasti he jatkavat hienoa, laajalti arvostettua englantilaista poikakuoroperinnetta. Taidokkailla esityksillä on niitetty mainetta Japania ja Yhdysvaltoja myöten.
Saatiin kuulla mielenkiintoinen valikoima mestareitten kirkollista musiikkia 1500-luvun John Tavernerista - joka oli Christ Churchin ensimmäinen musiikinjohtaja - ja William Byrdistä 1900-luvun Igor Stravinskiin ja Benjamin Britteniin. Pitkästä ajallisesta jännevälistä huolimatta sävellysten yleisilme oli yllättävänkin samanlainen. Niinpä ne muodostivat yhtenäisen ja tyylikkään ohjelmakokonaisuuden, vaikka mukana oli peräti kolmetoista eri säveltäjää.
Kuoroa vuodesta 1985 lähtien luotsannut Stephen Darlington oli harjoittanut esitykset nautittavan ehyiksi niin soinnillisesti kuin tulkinnallisestikin. Poikasopraanot soivat kirkkaan puhtaina, miesäänet pehmeän lämpiminä, eikä kokonaissointi jättänyt juurikaan sijaa moitteille. Tulkinta oli liioittelemattomassa koruttomuudessaan alati miellyttävän luontevaa ja musikaalista.
 
V aikka kuoro tarvittaessa ylti myös sävähdyttävään loistoon ja tehoon, se kuitenkin pyrki vaikuttamaan kuulijoihin ensisijaisesti aidolla herkkyydellään ja lämmöllään. Niinpä illan ehkä satuttavimmaksi esitykseksi kohosi hieman odottamatta saksalainen kansanlaulu Röslein, Röslein ("Löysi poika ruususen..."), jonka on kuorolle ja pianolle oivasti sovittanut Howard Goodall. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin sulokas sävelmä soljuili ihastuttavasti keinahdellen, hempein, kuulain soinnein.
Kuin kameleontti vaihteli Igor Stravinski sävellystyyliään, mutta onnistui silti liittämään säveliin oman persoonallisen puumerkkinsä. Nyt kuultu Pater noster taitaa olla säännön vahvistava poikkeus. Tuskin olisin arvannut sitä Stravinskin kynästä lähteneeksi, en ainakaan yhden kuulemisen perusteella. Itseoikeutetusti ohjelmaan sisältyi Christ Churchin kuorossa musiikkiuransa aloittaneen William Waltonin vakavailmeinen laulu Set me as a seal.
Ohjelman kumpikin Britten-numero noudatti urkuviikon teemaa, kuoron ja urkujen yhdistämistä. Rejoice in the Lamb osoittautui soolojaksoineen eräänlaiseksi kantaatiksi, jonka tunnelmat vaihtelivat hartaasta meditoinnista riemukkaaseen ylistykseen. Brittenin Festival Te Deum päätti konsertin varsinaisen ohjelman juhlavasti.
 
N uori Christian Wilson - ei Christ Churchin vaan Lontoon Westminster Abbeyn katedraalikoulun kasvatti - soitti urkuosuudet hallituin ottein kuten myös soolonumeronsa, Bachin C-duuri-fuugan BWV 547/2.
Vielä on aihetta mainita Edvard Griegin upea laulu Ave maris stella, joka erottui joukosta omaleimaisena ja puhuttelevana luomuksena. En muista kuulleeni sitä aikaisemmin. Eivätkö kuoromme todellakaan ole huomanneet sen olemassaoloa?
Ihastustaan sinnikkäästi osoittaneelle yleisölle Christ Church Cathedral Choir lauloi ylimääräisenä numerona hellyttävän kauniisti tutun negro spirituaalin Steal away.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Stephen Darlingtonin kuva kuoron nettisivulta