ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 25/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Soolotorven säihkyä

Kansainvälisen käyrätorvisymposium:
 
Pohjoismainen konsertti
Lahden konserttitalossa
5.8.2002

 
Mika Paajanen, käyrätorvi
Pasi Pihlaja, käyrätorvi
Lisa Ford, käyrätorvi
Jakob Keiding, käyrätorvi
Joseph Ognibene, käyrätorvi
Kari Tikkala, piano
Minna Koskimies, piano

 

  • Esa-Pekka Salonen: Concert Étude
  • Eero Hämeenniemi: Eroico — Meditativo — Pensiero
  • Victor Varela: Lis
  • Launy Gröndahl: Käyrätorvikonsertto
  • Thorkell Sigurbjörnsson: Wiblo

pääsivu

hakemisto 2002

Mika Paajanen

M ika Paajanen aloitti käyrätorviopintonsa Heinolan musiikkiopistossa lahtelaisen maestro Esko Seppälän johdolla. Jatko-opinnot Sotilasmusiikkikoulussa ja Sibelius-Akatemiassa johtivat hänet ensin Helsingin kaupunginorkesterin riveihin ja sitten Kansallisoopperaan soolocornistiksi. Viime vuonna Lieksan vaskiviikko nimesi hänet vuoden vaskisoittajaksi.
Maanantaina Paajanen joutui yhteen uransa vaativimmista tulikokeista esiintyessään kuulijakunnalle, jota asiantuntevampaa on mahdotonta edes kuvitella. Lahden konserttitalon Felix Krohn -salissa istunut yleisö koostui lähes kokonaan Paajasen kollegoista, eri puolilta maailmaa saapuneista kansainvälisen käyrätorvi-symposiumin osanottajista, jotka lienevät toinen toistaan taitavampia cornisteja.
Paajasella ei silti ollut vähäisintäkään aihetta jännittää esiintymistään. Ensinnäkin salissa vallitsi mitä leppoisin perhejuhlan tunnelma - samaan torveen puhaltaminen näyttää olevan yksi tehokkaimmista tavoista lähentää ihmisiä toisiinsa! Toisekseen hänen taidoissaan ei ole moitteille sijaa: ne kestävät erinomaisesti kovimmankin kansainvälisen vertailun.
Mielestäni Paajasen elävä ja tyylikäs tulkinta Esa-Pekka Salosen konserttietydistä soolotorvelle kohosi konsertin loistokkaimmaksi esitykseksi. Sävellykseen ujutetut huikeat tekniset vaikeudet ja modernit tehokeinot hän selvitti niin suvereenisti, etteivät ne kuulostaneet itsetarkoituksellisilta, vaan asettuivat luonnolliseksi osaksi sävelellistä ajattelua.
 
M apiola Sinfoniettan soolocornisti Pasi Pihlaja on symposiumin järjestämisestä vastaavan Suomen käyrätorviklubin puheenjohtaja. Hänen puhaltamanaan sai kantaesityksensä Eero Hämeenniemen soolotorvelle säveltämä Eroico - Meditativo - Pensiero. Pihlajan tilaamana syntynyt teos sisältää sekin erikoisia sointitehoja kuten samanaikaisella soittamisella ja hyräilemisellä aikaansaatua moniäänisyyttä, jonka hän toteutti mallikelpoisesti.
Molemmat suomalaisteokset tekivät kuulijoihin ilmeisen hyvän vaikutuksen. Arvelenkin, että niitä tullaan pian kuulemaan konserteissa planeettamme eri kulmilla.
 
K onsertin toisena kantaesityksenä kuultiin Ruotsissa vaikuttavan Victor Varelan Lis käyrätorvelle ja lyömäsoittimille. Teoksen nimi viittaa sen tilaajaan ja taidokkaaseen esittäjään Lisa Fordiin, joka on syntyjään amerikkalainen, mutta jo kaksi vuosikymmentä soittanut Göteborgin sinfonikkojen torviryhmän kärjessä. Kaikessa katkelmallisuudessaankin miellyttävä teos koostui erilaisten tunnelmien ja sointivärien läikistä. Näitten aikaansaamisessa oli merkittävä osuutensa ruotsalaisella Daniel Norbergilla, joka puuhaili näppärästi muun muassa patarumpujen, tam-tamin ja bongojen kanssa.
Tanskalainen Jakob Keiding on soittanut aiemmin muun muassa Itävallan radion sinfoniaorkesterissa, mutta toimii tällä hetkellä Kööpenhaminan filharmonikkojen soolocornistina. Erityistä ihastusta herätti se lämmin ja täyteläinen sointi, jonka hän kirvoitti esille torvestaan muotoillessaan Launy Gröndahlin konserton sävelellisiä säkeitä aistikkaan linjakkaiksi. Orkesteriosuuden soitti pianisti Kari Tikkala solistia oivasti tukien.
Käsiohjelmasta ei selvinnyt, mitä tarkoittaa islantilaisen Thorkell Sigurbjörnssonin sävellykselleen antama eksoottinen nimi Wiblo. Erityisen eksoottiselta ei melko sovinnaiseen moderniin tyyliin kirjoitettu sävellys kuitenkaan vaikuttanut. Joka tapauksessa se soi Joseph Ognibenelle, Islannin sinfonikkojen ykköscornistille, tilaisuuden esitellä ammatillista osaamistaan. Minna Koskimies musisoi flyygelin ääressä kiitettävän virkeästi.

Arto Sakari Korpinen
 
Mika Paajasen kuva Suomen käyrätorviklubin nettisivulta
© Suomen käyrätorviklubi ja Lieksan vaskiviikko
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen