ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 26/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Nautinnollinen sävelmaraton

Kansainvälinen käyrätorvisymposium:
 
Kamarimusiikkikonsertti
Lahden konserttitalossa
6.8.2002

 
Alessio Allegrini, käyrätorvi
Randy Gardner, käyrätorvi
Hermann Baumann, käyrätorvi
Ib Lanzky-Otto, käyrätorvi
Bruno Schneider, käyrätorvi
Markus Maskuniitty, käyrätorvi
Raphael Oleg, viulu
Mi Kyung Lee, viulu
Alexander Janiczek, viulu
Graham Oppenheimer, alttoviulu
Antonio Lysy, sello
Reijo Koskinen, klarinetti
Jussi Särkkä, fagotti
Esko Laine, kontrabasso
Ronan O'Hora, piano
Minna Koskimies, piano
Kari Tikkala, cembalo

 
Ohjelmassa muun muassa:

  • Tuntematon: Konsertto neljälle
  • Michael Haydn: Romanssi
  • Georg Friedrich Händel: Konsertto F-duuri
  • Joseph Haydn: Divertimento kolmelle
  • Ludwig van Beethoven: Sekstetto op.81b
  • Johannes Brahms: Trio käyrätorvelle, viululle ja pianolle
  • Ernö von Dohanányi: Sekstetto

pääsivu

hakemisto 2002

Hermann Baumann

S ävelten mettä ja hunajaa oli tarjolla kukkuramitoin tiistai-illan kamarimusiikkikonsertissa, joka kaksine väliaikoineen kesti runsaat kolme ja puoli tuntia. Koska Sibeliustalossa pidetty tilaisuus liittyi kansainvälisen käyrätorvi-symposiumin tapahtumiin, oli käyrätorvi tietenkin mukana kaikissa esityksissä.
Soitanto oli kauttaltaan tosi tasokasta ja nautinnollista. Eikä ihmekään, sillä illan cornistit olivat kaikki kokeneita ja maineikkaita mestareita. Hermann Baumannia ja Ib Lanzky-Ottoa voi jopa kutsua eläviksi legendoiksi. Nimekkäitä olivat myös muita instrumentteja käsitelleet taitelijavieraat.
Viulua soittivat Tshaikovski-kilpailun voittanut Raphael Oleg, Sibelius-Akatemian professori Mi Kyung Lee ja Skotlannin kamariorkesterin konserttimestari Alexander Janiczek, alttoviulua Euroopan kamariorkesterin entinen sooloaltisti Graham Oppenheimer, selloa Montrealin musiikkiakatemian professori Antonio Lysy sekä kontrabassoa Berliinin filharmonikkojen jäsen Esko Laine.
Useiden Lontoon huippuorkestereiden kanssa musisoinut ja muun muassa Salzburgin ja Bathin musiikkijuhlilla esiintynyt Ronan O'Hora kuuluu pianotaivaan nouseviin tähtiin. Illan esiintyjäjoukon täydensivät klarinetisti Reijo Koskinen ja fagotisti Jussi Särkkä, molemmat RSO:n jäseniä, sekä Minna Koskimies pianistina ja Kari Tikkala cembalistina.
 
U skomattoman hyvin on maestro Baumann kuntoutunut pahasta halvaantumisestaan, joka vei häneltä jopa puhekyvyn. Händelin F-duuri-konsertossa hän musisoi mestarin varmoin ottein, melkein kuin hohdokkaan uransa huippuhetkillä. Jousisoittajiltakin virtuoosisuutta vaatineesta esityksestä jäivät mieleen toisen osan hauskat kaikuvaikutelmat.
Johannes Brahmsin trio viululle, käyrätorvelle ja pianolle on mielestäni hienoin kamarimusiikkiteos, jossa käyrätorvi on mukana. Jo vuosikymmeniä pohjoismaiden johtavana cornistina pidetty Lanzky-Otto, ruotsalaistunut tanskalainen, soitti osuutensa hallitusti ja näkemyksellisesti, ylvään aristokraattiseen tyyliin.
Kun sekä pianisti O'Hora että viulisti liittivät vivahteikkaat osuutensa saumattomasti kokonaisuuteen, saattoi tulkinnasta nauttia täysin siemauksin. (En ole varma siitä, kumpi Brahmsin trion viuluosuuden soitti, Oleg vai Janiczek, sillä käsiohjelman tiedot viulisteista heittivät jatkuvasti häränpyllyä. Eikä heistä kummastakaan ollut kuvaa tarjolla.)
Ensimmäisessä osassa vallitsi jännittävä, jotenkin seisahtunut tunnelma. Eloisasti vipeltäneen toisen osan jälkeen luodattiin kolmannen osa syvyyksiä aidosti, ilman vähäisintäkään itsetehostusta. Finaalin lennokas ja säihkyvä meno huipentui vaikuttavasti uljaaseen päätökseen.
 
E rnö von Dohnányin seksteton haluaisin kuulla pian uudestaan. Erikoiselle kokoonpanolle (viululle, alttoviululle, sellolle, klarinetille, käyrätorvelle, pianolle) kirjoitettu teos osoittautui kerrassaan hienoksi, sävelkieleltään persoonalliseksi luomukseksi. Muun muassa Romaanisen Sveitsin orkesterissa soittanut Geneven konservatorion professori Bruno Schneider soitti corno-osuuden ihastuttavan ilmeikkäin äänenpainoin.
Kuulijat hurmaten musisoi Schneider myös Joseph Haydnin divertimentossa viululle, käyrätorvelle, sellolle ja cembalolle. Kepeän vaivattomasti hänen torvensa kipusi korkeuksiin ja leikitteli sävelillä hyväntuulisin toitotuksin.
Tuntemattomaksi jääneen barokkisäveltäjän konsertossa Milanon Scala-oopperan filharmonikkojen soolocornisti Alessio Allegrini piirteli taidokkaasti notkeita kuvioita. Hitaassa osassa saatiin nautiskella sekä hänen että jousisoittajien hivelevästä, hienostuneesta sointikulttuurista.
Runsaat kaksikymmentä vuotta vuotta Philadelphian orkesterissa soittanut Randy Gardner on nykyään Cincinnatin yliopiston cornoprofessori. Lumoavan pehmeästi ja lämpimästi soi Michael Haydnin romanssin viehkeä melodia hänen puhaltamanaan jousikvartetin herkkävireistä taustaa vasten.
Ludwig van Beethovenin sekstetossa kahdelle käyrätorvelle ja jousikvartetille Gardnerilla oli oivana parinaan Markus Maskuniitty, Berliinissä toimivan Saksalaisen sinfoniaorkesterin jäsen, joka aiemmin soitti soolocornistina Berliinin filharmonikoissa. Heidän yksimielinen musisointinsa oli herkästi ja tyylikkäästi nyansoitua sekä hykerryttävästi painotettua. Ääriosien leppoisa lystinpito kruunasi nautittavan esityksen.

Arto Sakari Korpinen
 
Hermann Baumannin kuva © Philips
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen