ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 30/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Nyyhkyromantiikalle kyytiä

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 5.9.2002
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Steven Hough, piano

  • Joonas Kokkonen: Sinfonisia luonnoksia
  • Frédéric Chopin: Pianokonsertto nro 1 e-molli
  • Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 3 Es-duuri, Eroica

pääsivu

hakemisto 2002

Osmo Vänskä

M elkoista rohkeutta, etten sanoisi uhkarohkeutta, vaaditaan suomalaiselta orkesterilta, joka menee soittamaan itävaltalaisille Beethovenin Eroicaa. Mutta voittoihin johtavaa uskallustahan on Osmo Vänskällä ja Sinfonia Lahdella aina riittänyt.
Eikä ole epäilystäkään. Jos Eroica sujuu yhtä upeasti tänään lauantaina Grafeneggin linnan musiikkijuhlilla kuin torstaina Sibeliustalossa, voi tuloksena olla vain loistava menestys. Näin näkemyksellinen ja sähköinen tulkinta ei liene Itävallan kaltaisessa musikkimaassakaan aivan jokapäiväistä antia.
Esitys oli kaikkinensa hiottu esimerkilliseen valmiuteen. Nopeissa osissa muusikot suorastaan häikäisivät taituruudellaan, yhteissoitto ei horjunut kiperimmissäkään käänteissä. Fantastisesti sujuneen kolmannen osan jälkeen he saivat ansaitusti kaksi kiittävää nyökkäystä kapellimestariltaan. Hidas surumarssi puolestaan puhutteli syvästi ensimmäisestä sävelestä viimeiseen.
Joonas Kokkosen Sinfonisia luonnoksia ei kuulu hänen keskeisimpään tuotantoonsa. Värikkäänä ja sävelkieleltään persoonallisena teoksena se sopii kuitenkin oivasti matkaviemisiksi. Ehyeksi viimeistellystä tulkinnasta erottui monia hienosti puhallettuja sooloja.
 
K un syksyllä 1998 poikkesin Lontoon Oxford Streetillä erään suuren levyliikkeen klassisen musiikin osastolle, höristin korviani, sillä kaiuttimista soi erittäin viehättävä, minulle tuntematon pianomusiikki. Selvisi, että kyseessä oli espanjalaisen Federico Mompoun (1893-1987) musiikista koostuva levy, jonka arvostettu Gramophone-lehti oli juuri valinnut vuoden parhaaksi soolosoitinlevyksi. Siitä tulikin välittömästi yksi "en luovu" -levyjäni.
Meillä Suomessa lähes tuntemattomaksi jäänyt Mompou on pienimuotoisten pianokappaleitten säveltäjänä armoitettu mestari. Miniatyyrit, joita tälle cd:lle mahtuu peräti 32 kappaletta, tarjoavat herkät korvat ja sormet omaavalle pianistille ainutlaatuisen tilaisuuden mitä henkevimpään tulkintaan ja soinnillisilla vivahteilla herkutteluun.
 

Stephen Hough
 
A i, että kukako on levyn mainio pianisti? Hän on Stephen Hough, sama mies, joka nyt asteli Sibeliustalon flyygelin ääreen tulkitsemaan Chopinin e-molli-pianokonserttoa. Ymmärrettävästi odotukseni olivat korkealla. Enkä joutunut pettymään.
Hough teki sen, minkä torstain Etlarissa lupasi: puhdisti Chopin konserton kaikesta nyyhkyromantiikasta ja toi korostetusti esille sen klassiset piirteet. Muun muassa käyttämällä pedaalia säästeliäästi hän pani sävelet piirtymään mozartmaisina, ihastuttavan kirkkaina helminauhoina.
Toki tulkintaan silti sisältyi myös tarpeellinen annos romanttista tunnetta, etenkin laulullisten teemojen joustavasti viivähdelleessä ja herkän vivahteikkaassa muodonnassa. Sävelellisten ajatusten varmavaistoisena ilmeittäjänä Hough osoitti Chopinin parissa samaa mestaruutta kuin Mompou-levyllään.
Muusikoitten yhteistyö sujui ihailtavan yksimielisesti ja saumattomasti, sillä myös rubatoissa Osmo Vänskän hyvin huolellisesti ja tarkasti luotsaama orkesteri pysyi kuin varjo solistin kannoilla.
 
E nnen kuin Hough istahti uudelleen pianotuolille soittamaan ylimääräisen numeron bravo-huudoin suosiotaan osoittaneelle yleisölle, ehdin mielessäni toivoa, että saisimme kuulla Mompouta. Ja kuinka kävikään: toiveeni toteutui!
Lumoutuneina, henkeä pidätellen kuuntelimme Houghin äärimmäisen herkkää ja vivahteikasta tulkintaa Mompoun sävellyksestä Chicas en el jardin (Tyttöjä puutarhassa) sarjasta Escenas de niños (Lapsikuvia). Tätä kappaletta ei ole edellä mainitulla Houghin levyllä, mutta sen soittaa myöhemmin hankkimallani cd:llä Carmen Bravo - joka ei kuitenkaan yllä kosketuksellisten hienouksien hallitsijana Houghin mestarilliselle tasolle.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen