ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 31/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Iso ja pieni Stradivarius

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 19.9.2002
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Joshua Bell, viulu

Jean Sibelius:

  • Sinfonia nro 3 C-duuri
  • Viulukonsertto
  • Sinfonia nro 4 a-molli

pääsivu

hakemisto 2002

Joshua Bell

J erikon muurit saivat muinoin tuta Joosuan vaskitorvien järisyttävän sävelellisen voiman. Mahtavaan urotekoon ylti myös hänen myöhäsyntyinen kaimansa Joshua Bell viulullaan Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalin avajaiskonsertissa.
Tulkitsemalla Sibeliuksen viulukonserton paitsi häikäisevän taiturillisesti myös erittäin persoonallisesti hän hurmasi kuulijansa vastustamattomasti. Ja on vaikeata kuvitella suosiollisempaa tilaa Bellin kallisarvoisen Stradivarius-viulun sulokkaille, korvaa hiveleville soinneille kuin puinen Sibeliustalo, "Stradivarius lasilaatikossa".
Sinfonia Lahden 35-vuotias yhdysvaltalainen tähtisolisti ei jättänyt yhtäkään kuulijaa kylmäksi. Tosin joku saattoi hieman oudoksua Bellin tulkinnan rohkeata, tunteen lämmön ja herkkyyden kyllästämää omaleimaisuutta, pitää sitä jopa epäsibeliaanisena. Mutta tuskin kukaan saattoi epäillä hänen näkemystensä vilpitöntä, täydestä sydämestä kummunnutta aitoutta.
Oikeastaan tuntuikin siltä, ettei Bell tavanomaiseen tapaan tulkinnut musiikkia, vaan hän ikäänkuin eli sävelissä. Tehtävän ylivertainen tekninen hallinta vapautti hänet antautumaan täysillä musiikin vietäväksi, muotoilemaan sävelellisiä ajatuksia mitä luonteikkaimmin ja ilmeikkäimmin. Viulu sai puhua estoitta ominta kieltään.
Valppaasti johtanut Osmo Vänskä hallitsi varmasti solistin temponkäsittelyn oikukkaimmatkin käänteet ja sai yhteissoiton sujumaan ihailtavan kitkattomana. Orkesterin osuuteen kehräytyi sähköä, joka purkautui sävähdyttävän tehokkaina räjähdyksinä. Lopputuloksena kaiken kaikkiaan loistava menestys.
 

Osmo Vänskä
 
I llan sinfonioissa saatiin odotetusti nauttia Vänskän ja orkesterin äärimmäisen hiotuista, pienintä yksityiskohtaa myöten mietityistä tulkinnoista. Kolmannesta sinfoniasta jäivät erityisesti mieleen ensi osan jännitteinen, mukaansa tempaava intomielisyys ja toisen osan lempeän kauniisti kaartuneet melodialinjat.
Neljäs sinfonia ylinousevaa kvarttia, "musiikin paholaista", käyttelevine aihelmineen on yksi Sibeliuksen rohkeimmista, modernistisimmista ja samalla nerokkaimmista luomuksista. Säveltäjän tummasävyiset syväluotaukset saivat hyvin vaikuttavan tulkinnan. Kun teema oli vihdoin löytänyt kokonaishahmonsa Il tempo largo -osan sävelellisessä palapelissä, nousi sen huippukohta vaskien ryydittämänä sävähdyttävään tehoon. Erityisen kiitoksen ansaitsee Ilkka Pälli aistikkaasti ja puhuttelevasti soitetuista ensi osan sellosooloista.
 
V arsinaisen ohjelman jälkeen räjäyttivät Osmo Vänskä ja Sinfonia Lahti yllättäen melkoisen pommin soittamalla kantaesityksenä eli ensi kertaa koko maailmassa unohduksiin jäänyttä Sibeliusta. Niinpä vuonna 1914 sävelletyn orkesterisarjan sangen viehättäviin säveliin sekottui väistämättä myös historian siipien havinaa. Osoittautui jälleen kerran vääräksi se luulo, että Osmo Vänskä ja Sinfonia Lahti ovat jo ehtineet tyhjentää Sibeliuksen sävelellisen aarrearkun kaikista sinne kätkeytyneistä pikku helmistä. Mitähän sieltä löytyy seuraavaksi?
Konsertin päätti Sibeliuksen Valse tristen lumoavan herkkä, satuttava tulkinta. Kuultiin teoksen tuttu lopullinen versio, ei se alkuperäisversio, jolla Sinfonia Lahti takavuosina yllätti kuulijansa urkuviikon konsertissa.
Sibelius-festivaalin kaikkien konserttien yhteinen käsiohjelma on painotuotteena upea, tyylikäs luomus ja sitä paitsi täynnä asiaa, suomeksi ja englanniksi. Bravo!

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Joshua Bellin kuva Frank Ockenfels - Sony