ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 32/2002
pääsivu

hakemisto 2002

Sibeliusta jumalaisen upeasti.

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 20.9.2002
 
Osmo Vänskä, kapellimestari

Jean Sibelius:

  • Finlandia
  • Sinfonia nro 1 e-molli
  • Sinfonia nro 2 D-duuri

pääsivu

hakemisto 2002

Osmo Vänskä

M utta älä sitten kehu niitä liikaa, ne voivat ylpistyä! varoitteli minua leikkimielisesti muuan musiikkimies konsertin jälkeen. Mutta minkäs sille mahdat, kun ne ovat niin hyviä, nämä Sinfonia Lahden muusikot nimittäin. Riisuvat kriitikon toistuvasti aseista, soittivat nytkin Sibeliusta jumalaisen upeasti.
Niinpä kriitikon ongelmana alkaa olla se, että kehuvien sanojen ja ilmaisujen varasto ehtyy uhkaavasti. Pakostakin joutuu jatkuvasti toistelemaan jo ennen sanomaansa.
Sama koskee myös Sinfonia Lahden loistavaa taiteellista johtajaa Osmo Vänskää, jota olen pitkään pitänyt kapellimestariemme ehdottomana ykkösenä - vaikka en ole tainnut tätä mielipidettäni koskaan aiemmin tuoda näin selvästi julki. Vänskän johtaessa olen ani harvoin "onnistunut" havaitsemaan mitään kritikoimisen aihetta, hänen tapansa sytyttää musiikin liekki leimuamaan kun ei juurikaan poikkea mieltymyksistäni ja toiveistani.
Vänskän omaleimaiset ja uutta luovat tulkinnalliset ratkaisut saattavat poiketa joskus hätkähdyttävästikin valtavirrasta ja perinteestä esimerkiksi musiikillisten karakterien ja tempojen suhteen. Mutta hänellä on kadehdittava kyky ja taito tuoda näkemyksensä esille niin vastaansanomattoman perustellusti, että kuulija hyväksyy ne ja vielä ihastuu.
 
L oistavassa vedossa olivat Osmo Vänskä ja Sinfonia Lahti jälleen Sibelius-festivaalin perjantaisessa konsertissa tulkitessaan Finlandiaa sekä ensimmäistä ja toista sinfoniaa. Niinpä kuulijan haltioitumisen aste kipusi illan mittaan tosi korkeisiin lukemiin ilman nimekkään solistin sivustatukeakin.
Kaikki kolme sävellystä kuuluvat niihin nuoren Sibeliuksen luomuksiin, joita eittämättä voi sanoa kansallisromanttisiksi. Mainittakoon erikoisena yhdistävänä seikkana myös se, että niissä kaikissa on mukana tuuba.
Myöhäisemmistä sinfonioistaanhan Sibelius jätti tuuban pois kuten myös muista orkesteriteoksistaan, ellen aivan erehdy. Olen tätä joskus mielessäni harmitellut, sillä tuuba luo orkesterin kokonaissoinnille jykevän pohjan, joka erityisen tehokkaasti lisää Sibeliuksen musiikin väkevien purkauksien uljuutta. Mutta tottahan mestari itse tiesi, mitä tahtoi.
Lukemattomista itsenäisyyspäivän konserteista tuttuun tapaan Vänskän ja Sinfonia Lahden Finlandia uhkui sytyttävästi isänmaallista tunnettaan. Ensimmäisen sinfonian aloittavan klarinettisoolon soitti lumoavan herkästi ja aistikkaasti orkesterin uusi nuori tulokas Tuulia Ylönen. Ensi osan jatko sävähdyttikin sitten ennen kokemattomalla sähköisyydellään, etten sanoisi tulisuudellaan, joka sai perinteiset tulkinnat tuntumaan perin kesyiltä.
Illan kruunasi toisen sinfonian häikäisevän upea tulkinta, jota voi liioittelematta sanoa triumfiksi. Mitään erityistä kohokohtaa esityksestä on mahdotonta mainita, se kun oli yhtä kohokohtaa alusta loppuun!
Orkesterin kaikki soitinryhmät kunnostautuivat, jouset väkevällä hehkullaan ja suihkivilla kuvioinneillaan, vasket salamoina säihkyneillä soinneillaan, puut vivahteikkailla sooloillaan, lyöjät iskuvoimallaan.
 
K uten edellisenä iltana havisivat historian siivet jälleen varsinaisen ohjelman päätyttyä. Kantaesityksenä kuultiin nyt toinen Aallotarta edeltäneistä sävellyksistä, jotka Sibelius nimesi vaatimattomasti fragmenteiksi, katkelmiksi. Ne ovat kuitenkin ehyitä, jos kohta aika lyhyitä kokonaisuuksia. Aivan aiheellista oli joka tapauksessa vetää nämä viehkeät sävelkuvat esille nuottihyllyn kätköistä pölyä keräämästä.
Enpä muista, että olisin koskaan aiemmin ollut läsnä sinfoniakonsertissa, joka olisi päättynyt virteen. Mutta nyt saimme kokea tämäkin erikoisen elämyksen. Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan todellakin soi nimensä mukaisesti, herkisti ja liikutti. Sinfonia Lahden maanmainio konserttimestari Jaakko Kuusisto, joka on laatinut hienosti soivan orkesterisovituksen, soitti itse viulusoolon hellyttävän kauniisti.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen